(EMI)
Enigma on kuulemma Saksan menestynein musiikkiprojekti kymmenien miljoonien levymyynnillään ja lukuisilla listaykkösillään. Levy-yhtiön väittämä on helppo uskoa, sillä monet muistavat 90-luvun lyhyen Enigma-piikin, joka ylsi Suomeenkin asti. Michael Cretun luomukseksi kehittynyt Enigma ei ole pystynyt toistamaan ensimmäisten levyjensä huippulukuja, mutta paikoilleen jämähtämisestä miestä ei ainakaan voi syyttää.
Enigman musiikista tulee ensimmäisenä mieleen gregoriaaninen munkkikuoro ja siihen yhdistetyt eroottiset sävyt. Harmonista kuorolaulua ei Enigman seitsemännellä levyllä enää kuulu, mutta erotiikka on edelleen tallella. Ehkä Cretu luottaa siihen, että seksi myy.
Seven Lives Many Faces on elektroninen ja yllättävän paksurytminen levy. Esimerkiksi Seven Lives -kappale hyödyntää häpeilemättä hiphopin muotokieltä, missä se ei tosin onnistu kovin hyvin. Erotiikalla leikkivien kappaleiden viettelevyys vaikuttaa perustuvan huokailuun ja tyhjänpäiväisiin, koskettelemaan kehottaviin sanoituksiin. Distorted Loven säkeet ”Smell me / I’ll be your mommy” sopisivat luontevammin sellaisen artistin tai yhtyeen suuhun, joka ei yrittäisikään olla muuta.
Enigma kuitenkin yrittää olla myös mystinen. Salaperäisyyttä tavoitellaan näemmä muutaman kappaleen vieraskielisillä sanoituksilla ja kansitekstissä käytetyllä ärsyttävän epäselvällä fontilla. Kannen new age -tyylinen kuvituskin kai tapailee henkistä tunnelmaa, mutta ei tämä kovin korkealle nosta.
Teksti: Heini Strand