Ulko-ovet olivat 1980-luvulla yhtä kauniita kuin nykyisin. Pinnan alla tilanne oli kuitenkin toinen, sillä rakenteeltaan ne eivät vastanneet läheskään nykyisiä ovia. Niinpä moni sen aikainen ulko-ovi on päässyt huonoon kuntoon.
Tiivisteitä voi aluksi vaihtaa paksumpiin, mutta lopulta sekään ei auta – riittävän tuhteja ei kerta kaikkiaan enää löydy. Kun tiivistepinnat eivät tavoita toisiaan, veto alkaa pyörittää sukkia jalassa.
Sellainen oli tilanne tässäkin talossa, joka oli rakennettu noin neljännesvuosisata sitten. Hätäratkaisuna oli koetettu loppuvaiheessa kiinnittää puitteisiin ylimääräinen lista ja siihen kumitiiviste, mutta ei sekään lopulta enää auttanut – ovi meni uusiksi. Tilanne on hyvin tuttu myös Skaala Ikkuna- ja Ovipalvelu Oy:ssä:
– Suurimpia syitä oven vaihtamiseen on se, että ovilevy on kieroutunut eivätkä tiivisteet enää vastaa ovipintoihin, kertoo yksikön päällikkö Kari Backman.
– Uusissa ovissa rakenne on suunniteltu sellaiseksi, että ovi pysyy mahdollisimman hyvin suorana – levyn sisällä, oven koko leveyden ja korkeuden mitalla on alumiinivahvikkeet sekä sisä- että ulkopinnassa. Ovi pysyy suorana ja vääntymättä sekä kestää kosteutta huomattavasti aikaisempia paremmin. Uusille ulko-oville annetaankin yleisesti kymmenen vuoden takuu.
Työ alettiin purkamalla ulkopuolelta pielilaudat ja sisäpuolelta listoitukset. Vanha ovilehti, jota ei ollut mielekästä säilyttää kierrätykseen nostettiin paikaltaan. Puitteet oli aikanaan kiinnitetty runkorakenteisiin polyuretaanivaahdolla, joten oli helppoa leikata ne pois puukkosahalla ja katkoa pienemmiksi, helpommin käsiteltäviksi palasiksi.
Puitteet voi kiinnittää monella tavalla. Tällä kertaa laitettiin kuitenkin ensin runkopuuhun, saranapuolen puitteen alle neljä kiilapakkaa, joiden avulla se mallattiin tarkasti pystysuoraan. Koska kynnys oli aika ohut, myös sen alle pantiin ensin tukipalikat.
