Elokuvatarkastamon ex-johtaja: Viranomaisilla ei enää käsitystä pornovideomarkkinoista

Nykyisin kyse on itsesääntelystä, Paloheimo sanoi oikeudelle.

Vuoteen 2011 valtion elokuvatarkastamo seurasi pornovideomarkkinoita ilmoitusvelvollisuuden kautta. Kaikki aikuisviihdevideot piti ilmoittaa tarkastamolle, joka yritti löytää joukosta kiellettyä väkivaltapornoa.

Tarkastamo lakkautettiin ja tilalle tuli mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus. Meku ei enää kerää aikuisviihteestä kuin lukumäärätietoja.

– Nykyisin videoiden valvonta on vain jälkivalvontaa, joka on poliisin vastuulla. Luulen, että poliisin resurssit ovat heikot.

Paloheimon mukaan kukaan viranomainen ei tiedä mitä levitetään ja mitä on tarjolla.

Pitääkö kauppiaan katsoa videot?

KKO:n käsittelemässä jutussa on kyse reilusta paristakymmenestä videosta, jotka poliisi takavarikoi firman liikkeestä Helsingistä 2008. Käräjäoikeus tuomitsi videokauppiaan sakkoihin, mutta hovioikeus vapautti hänet syytteestä. Jutussa on kyse siitä pitäisikö kauppiaan itse tarkistaa pornovideot ennen niiden asettamista myyntiin vai riittikö se, että ne ilmoitettiin elokuvatarkastamon rekisteriin.

Laki kieltää väkivalta-, lapsi- ja eläinpornon. Väkivaltapornon määritelmää ei laissa ole, vaan se on muokkautunut elokuvatarkastamon linjausten perusteella.

Kuusi liikettä, 20000 videota

Videokauppiaalla oli tekoaikaan 2008 kaikkiaan kuusi liikettä eri kaupungeissa ja niissä yhteensä noin 20000 eri videota myynnissä tai vuokrattavana. Keskuspaikka oli Tampereella, jonne videot tilattiin ja jaettiin sitten eteenpäin liikkeisiin. Vuosittain myyntiin tuli yli tuhat uutta nimikettä.

– Videot ilmoitettiin tarkastamon järjestelmiin Tampereelta. Emme tilanneet sellaisia videoita lainkaan joiden kuvauksessa luki pain (tuska), slave (orja) tai rape (raiskaus), kauppias kertoi oikeudessa.

Puolustuksen mukaan videokauppiaan on mahdoton tietää elokuvatarkastamon tarkastajien tulkintaa.

– Kukaan ei ole kertonut tarkkaa rajaa, kauppias sanoi.

– Toisinaan pyykkipoikien käyttö on kiellettyä, toisinaan ei. Jotta päämieheni voitaisiin tuomita rikoksesta, pitäisi olla tiedossa etukäteen mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä, kauppiaan asianajaja Jussi Haara lausui.

– Pornovideoita voidaan arvioida moraalisäännöillä, mutta tässä niitä pitää arvioida lain perusteella, asianajaja huomautti. Puolustuksen mukaan kauppias ei ole tahallisesti syyllistynyt rikokseen.

Syyttäjä Kukka-Maaria Kankaalan mukaan tietoa on ollut olemassa ja syytettynä on kokenut aikuisviihdealan toimija.

Syyttäjä kysyi: – Teille on 2007 tehty kaksi ratsiaa, ettekö te sen jälkeenkään tiennyt missä rajat menevät?

– Ei voi tietää, jos ei kukaan anna selviä ohjeita, kauppias totesi

Videokauppias huomautti kuitenkin, että nykyisin hän mieluummin katsoo sellaisia elokuvia, joissa ihmisillä on vaatteet päällä.

Tarkastamon pistokokeet

Elokuvatarkastamon eläkkeelle siirtynyt johtaja Paloheimo kertoi, että ilmoitusjärjestelmään kertyneistä levittäjien ilmoituksista normaaleja pornofilmejä oli 90-95 prosenttia.

– Määrä oli valtava. Ei kukaan voinut olettaa, että kukaan levittäjä katsoisi niitä läpi.

– Ilmoitusvelvollisuus oli säädetty nimenomaan rikoslain vastaisten ohjelmien takia, eli väkivaltaa, perversioita ja fetisismiä sisältäville ohjelmille. Niitä oli pieni vähemmistö.

– Lapsi- ja eläinpornoa ei kukaan yrittänytkään rekisteröidä. Pistokoemaisesti kykenimme tutkimaan väkivaltavideoita.

Valtaosa kyseenalaisistakin elokuvista meni järjestelmässä läpi ja niitä saattoi näennäisen laillisesti levittää.

– Tällainen oli saanut tunnistenumeron, mutta levittäjille oli tehty selväksi ettei tunniste vapauta, jos jälkikäteen selviää, että niissä on laitonta materiaalia.

Paloheimo kertoi, että 2007 tarkastamo täsmensi lääkärinlausuntojen perusteella ohjeitaan ja ne olivat luettavissa järjestelmässä, johon videot piti rekisteröidä.

Nykyisin tätä ilmoitus- tai tarkastusjärjestelmää ei siis enää ole.

KKO:ssa erikoinen juttu: Pitääkö pornokauppiaan katsoa itse videonsa? (16.12.)