USA 2011. Ohjaus: Nicolas Winding Refn. Käsikirjoitus: Hossein Amini, James Sallisin romaanin pohjalta. Tuotanto: Adam Siegel, Frank Capra III. Kuvaus: Newton Thomas Sigel. Leikkaus: Matthew Newman. Pääosissa: Ryan Gosling, Carey Mulligan, Bryan Cranston, Albert Brooks, Oscar Isaac, Christina Hendricks, Ron Perlman. Kesto: 100 min.
Jos pitäisi nimetä vuoden 2011 tyylikkäin elokuva, se olisi varmasti Drive. Kasarinostalgisista alkuteksteistä lähtien rikosdraama nappaa mukaansa ja pitää otteessaan – mutta paitsi ultracoolia toimintajännitystä Nicolas Winding Refnin ohjaus on harvinaisen kirpaiseva tutkielma yksinäisyydestä.
Ansaitusti palkintoja ja ehdokkuuksia niittänyt elokuva perustuu rikoskirjailija James Sallisin romaaniin. Se esittelee nimettömäksi jäävän kuskin (Ryan Gosling), joka päivisin korjaa autoja ja toimii elokuvien stunt-ajajana ja välillä heittää keikkaa rikollisten pakokuskina. Yksin elävä mies ei paljon puhu eikä mitään kysele, mutta hoitaa aina homman kotiin. Rutiiniin ilmaantuu särö, kun hän tutustuu naapurissa pikkupoikansa kanssa asuvaan Ireneen (Carey Mulligan). Yhteys toiseen ihmiseen on syntynyt – ja heti seuraavat myös vaikeudet.
Pieleen menevä keikka, miehen tehtävä naisen ja lapsen suojelijana, rehtiys ja kunnia vastaan ahneus ja julmuus. Asetelmat ovat lajityypin peruskauraa. Mutta tanskalaissyntyisen ohjaajan käsittelyssä myös jotakin enemmän. Hossein Aminin käsikirjoittama kokonaisuus on persoonallinen ja monitahoisessa jännitteisyydessään briljantti.
Drive tuo etsimättä mieleen Michael Mannin (Heat – ajojahti, Collateral) viileästi tyylitellyt jännärit, joissa pitkillä kasvolähikuvilla ja musiikilla on tärkeä sijansa. Esikuviensa tapaan Refnin eksistentialistinen elokuva nostaa myös kaupungin, Los Angelesin, yhteen pääosaan: sen kadut, kujat ja risteilevät moottoriväylät ovat kuin päähenkilön sisällä sykkivät hermoradat, hänen koko eristyneen olemassaolonsa perusta.
Ryan Gosling (Half Nelson, Blue Valentine) on tämän hetken ehdottomasti kiinnostavimpia miesnäyttelijöitä. Hänen läsnäolonsa, liikkeensä ja liikkumattomuutensa on täynnä ääneen lausumatonta merkitystä. Yhtä vakuuttava on naisosassa nähtävä herkkäkasvoinen Mulligan (); näiden kahden väliset hiljaisuudet ja katseenvaihdot ovat upeaa seurattavaa.