USA 2008. Ohjaus ja käsikirjoitus: John Patrick Shanley. Kuvaus: Roger Deakins. Leikkaus: Dane Collier. Musiikki: Howard Shore. Tuotanto: Mark Roybal, Scott Rudin. Pääosissa: Meryl Streep, Philip Seymour Hoffman, Amy Adams, Joseph Foster, Viola Davis. Kesto: 106 min. Levittäjä: Walt Disney.
New Yorkin Bronxissa sijaitsevan katolisen koulun empaattinen pappi Isä Flynn (Philip Seymour Hoffman) uskoo oppilaiden kuuntelemiseen ja tukemiseen. Sisar Aloysius (Meryl Streep) taas vannoo pelon ja kurin nimeen. Eletään vuotta 1964. Kouluun on otettu ensimmäinen mustaihoinen oppilas Donald Miller (Joseph Foster). Isä Flynn suo pojalle valtavasti henkilökohtaista huomiota, minkä Aloysius tulkitsee sopimattoman läheiseksi suhteeksi. Kun nuori Sisar James (Amy Adams) ryhtyy pönkittämään näitä epäilyjä, Aloysius ottaa missiokseen Flynnin karkottamisen koulusta. Vaikka hänellä ei ole todisteita, hänen epäilyksensä ovat lujat.
Doubt on alun perin John Patrick Shanleyn palkittu näytelmä, jonka kirjailija on sovittanut ja ohjannut elokuvaksi. Tarina onkin erittäin näytelmällinen. Doubt voisi olla David Mametin näytelmä. Se tuo mieleen myös Juha Jokelan Fundamentalistin, kahden hengen kamaridraaman, jossa kumpikaan henkilöistä ei koskaan ole täysin oikeassa eikä väärässä.
Koska Doubtin päähenkilöt ovat toistensa vastakohdat, tarinassa kiistellään paljon muustakin kuin tekojen moraalista. Vanhoillinen Aloysius on tiukkapipoisen katolisen nunnan irvikuva, nainen joka näkee syntiä ja vääryyttä kaikkialla. Hän on edistyksen jarru, joka on ulottanut asketismin ihanteensa myös ruokapöytään. Isä Flynn edustaa pehmeitä liberaaleja aatteita, hän on myös humoristinen elämännautiskelija ja karismaattinen saarnaaja. Aloysiukselle Flynnin mustamaalaaminen on myös valtataistelua: yritys suojella kurinalaisia perinteitä edistyksellisten tuulien puhallukselta.
Asetelmaa hämmentää Donaldin äiti (Viola Davis), joka kertoo Aloysiukselle, että hän hyväksyisi sopimattoman suhteen Flynnin ja poikansa välillä, jos tuo suhde suojelisi poikaa rasistiselta kohtelulta koulussa ja isän väkivallalta kotona. Äiti antaa Aloysiukselle tuhdin annoksen elämän realiteetteja, joiden edessä oletettu moraalinen vääryys ei paljon paina. Elokuva tukee tasapuolisesti erilaisia vaihtoehtoja Flynnin ja Donaldin suhteesta ja vihjailee hienovaraisesti Flynnin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Donaldin äiti puhuu poikansa homoseksuaalisuudesta kiertoilmaisuin, jotka eivät kuitenkaan jätä varaa tulkinnoille. Lisäjännitettä tuo tieto siitä, että Flynnin aiempiin työpaikkoihin on liittynyt jotakin sotkuista.
Philip Seymour Hoffman on jo ehtinyt nousta sivuosien tähdestä pääosien taituriksi. Isä Flynninä hän on turhautunut, loukkaantunut ja välillä kiihtyneen vihainen itseensä kohdistuvista syytöksistä, ja samanaikaisesti hänessä on hermostunutta epävarmuutta, mikä antaa aihetta epäilyihin. Meryl Streepin maneerit nousevat välillä ärsyttävästi pintaan, vaikka hän onkin kiistattoman taitava näyttelijä.
Katolinen kirkko on viime vuosina saanut niskaansa sellaisen annoksen syytteitä lasten hyväksikäytöstä, että todellisuus tekee elokuvassa esitetyistä syytöksistä ja vihjailuista entistäkin pätevämpiä. Mutta kaikkien katolisten pappien leimaaminen pedofiileiksi on vaarallista hysteriaa. Katarttisia tuntemuksia elokuvasta ei synny, sillä mitään tuomittavaa tai sopimatonta emme koskaan näe. Totuus on häilyväinen, kuten niin usein oikeassa elämässäkin.
Teksti: Minna Karila