Etelä-Afrikka/Uusi-Seelanti 2009. Ohjaus: Neil Blomkamp. Käsikirjoitus: Blomkamp, Terri Tatchell. Tuotanto: Peter Jackson. Kuvaus: Trent Opaloch. Leikkaus: Julian Clarke. Musiikki: Clinton Shorter. Pääosissa: Sharlto Copley, Jason Cope, David James, Vanessa Haywood, Mandla Gaduka, Kenneth Nkosi. Kesto: 112 min.
Aiheensa vakavasti ottava tieteiselokuva tavoittelee dokumentaarisen kerronnan sävyjä Neill Blomkampin ohjaamassa ja Peter "Lord of the Rings" Jacksonin tuottamassa persoonallisessa alien-tarinassa District 9 (2009).
Ensimmäiset alienit saapuvat maapallolle 1980-luvun alussa. Muukalaiset eivät laskeudu Etelä-Afrikan ilmatilaan pahat mielessään, sillä sekä emäalus että sen matkustajat kärsivät polttoaineen puutteesta. Isoja hyönteisiä tai hummereita muistuttavat vierailijat astuvat ulos aluksen uumenista nälissään ja heikentyneinä.
Parikymmentä vuotta myöhemmin ihmisten aiempi auttamishalu on tipotiessään. "Katkaravuiksi" herjattujen alienien läsnäolosta on muodostunut pakolaisongelma, jolle halutaan ihmisiä tyydyttävä, lopullinen ratkaisu. Muukalaiset on eristetty Johannesburgin ulkopuoliseen 9. piiriin kuin vankileirille konsanaan, mutta nyt heidät halutaan siirtää vieläkin kauemmaksi muusta sivilisaatiosta.
Operaation saa hoitaakseen pakolaisia valvovan MNU:n (Multi-National United) rivimies Wikus Van De Merwe (Sharlto Copley). Valmistautuessaan vaikeaan, ihmisten ja alienien välejä kiristävään urakkaan Wikus altistuu vieraalle virus-DNA:lle. Tapahtuma mullistaa miehen elämän, sillä vasta virusmutaatio mahdollistaa ihmisen perehtymisen alienien aseteknologiaan.
"Katkarapuja" kyykyttäneestä Wikuksesta huomaa itse olevansa vapaata riistaa, kun muille ihmisille selviää miehen merkitys muukalaisten salaisuuksien avaimena. Vaan minne hän voi paeta? Ainoaksi turvapaikaksi osoittautuu Wikusta vihaava 9. piiri.
On virkistävää, että elokuva-alienit uskaltautuvat maan kamaralle myös jossain muualla kuin Jenkkilässä. Eikä lentävästä lautasesta tarvitse astella ulos pahat mielessä, vaikka öttiäisen ulkomuoto olisikin kuin suoraan Independence Daysta (1996).
District 9 on jo ennen Suomeen saapumistaan vankka menestys. Kyseessä on hollywoodilaisittain vaatimattomalla 30 miljoonan taalan budjetilla taiteiltu sci-fi-teos, jonka ensi-iltaviikonloppu jo poiki tekijöiden omat rahat takaisin.
Elokuva flirttailee sekä science fiction -fanien että sitä laajemman yleisön suuntaan. Fanaattisimmille genrediggareille District 9:n reportaasinomainen dokkarityyli voi olla jopa pettymys, mutta meihin, pelkkään "I'm gonna kick some alien ass" -mentaliteettiin kyllästyneisiin, Blomkampin ensimmäinen pitkä elokuva osuu ja uppoaa.
Alusta alkaen kupletin juoni tuntuu olevan kaaos ja kauhistus. Näkemämme ei ole hallittavissa, eikä pian kokemammekaan. Katsoja on trillerin koukussa ja pysyy. Ja mikä parasta, tempo pysyy yllä tasaisen hengästyttävänä.
Eikä sisältökään ole silkkoa, sillä yhtymäkohdat todellisuuteen ovat kirpaisevan todellisia. Vaikka apartheidia ei mainita, on se yhtä kaikki elokuvan toiminnan kitkerä, historiallinen ydin. Nykypäivään sen liittää ylipäätään pakolaisleirien globaali ahdinko.
Heikoimmin District 9 pärjää hahmojensa tasolla. Vain Wikuksesta välittyy jyrkkää karikatyyriä moniulotteisempi vaikutelma – muut, myös keskeiset alien-toimijat, jäävät hieman etäisiksi. Muukalaisia olisi huomattavasti helpompi sympata, jos heihin olisi tuhlattu edes rahtunen käsin kosketeltavaa inhimillisyyttä.
Teksti: Outi Heiskanen
Katso elokuvan traileri