Valmistusvuosi 2005. Tuotanto Palm Pictures. Kuvaformaatti 4:3.
Directors Label -sarjasta on julkaistu osat 4-7, jotka esittelevät ohjaajien Anton Corbijn, Jonathan Glazer, Mark Romanek ja Stéphane Sednaoui tuotantoa. Tarjolla on siis jälleen maailman laadukkaimpia musiikkivideoita, lyhytelokuvia ja mainoksia.
Directors Labelin ensimmäiset kolme osaa julkaistiin loppuvuodesta 2003. Tuolloin esiteltiin Chris Cunninghamin, Michel Gondryn ja Spike Jonzen töitä. Directors Label oli ilmestyessään konseptiltaan ainutlaatuinen, sillä se esittelee musiikkivideoita ennen kaikkea niiden ohjaajien, eikä yhtyeiden, mukaan. Samalla dvd-kokoelmat ovat esimerkiksi ulkoasultaan ja designiltaan viimeisen päälle tyylikkäitä pakkauksia.
Jos Directors Label oli ensimmäistä kertaa ilmestyessään huippulaatua, eivät sarjan uudet julkaisut jää piiruakaan ensimmäisten tasosta – päinvastoin. Corbijnin, Glazerin, Romanekin ja Sednaouin dvd:t on kasattu juuri niin tyylillä ja huolella kuin sarjan itselleen asettamat standardit vaativat. Julkaisuihin tutustumalla voi aloittaa perehtymisen maailman tunnetuimpien ohjaajien visuaaliseen tyyliin.
Hienointa sarjan uusissakin julkaisuissa on se, että kokoelmat ovat visuaalisen tykityksen lisäksi myös musiikin juhlaa. Jokaisen dvd:n bändi- ja biisilista on erittäin vaikuttava. Anton Corbijnin kokoelmalla ovat edustettuina mm. Depeche Mode, U2, Nirvana, Nick Cave and The Bad Seeds ja Metallica. Dvd:n erikoisuutena on mainittava Corbijnin ohjaus manchesterilaisen post-punklegenda Joy Divisionin kappaleeseen Atmosphere. Video on tehty vuonna 1988 – kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun bändin laulaja Ian Curtis kuoli ja Joy Divisionista muotoutui New Order.
Glazerin tiiviistä musiikkivideovalikoimasta löytyvät esimerkiksi Radiohead, Blur, Massive Attack ja Jamiroquai. Sednaoui on ohjannut niinikään U2:lle ja Massive Attackille. Sen lisäksi ranskalaisohjaajan dvd:llä on videoita mm. Björkin, R.E.M:in ja Red Hot Chili Peppersin kappaleisiin.
Jenkkiohjaaja Mark Romanekin bändilista on ohjaajista luonnollisesti amerikkalaisin. Romanekin ”CV:stä” löytyy ohjauksia Madonnalle, Audioslavelle, Jay Z:lle, Nine Inch Nailsille, Sonic Youthille jne.
Edellä luetellut yhtyeet todistavat siitä, että ko. ohjaajat ovat hyvässä tilanteessa työnsä suhteen. Jokainen ohjaaja lienee suuri musiikkidiggari, jonka ammatillinen status mahdollistaa työskentelyn juuri niiden yhtyeiden kanssa, jotka heitä itseään miellyttävät.
Musiikkivideoiden lisäksi pitää tietenkin mainita myös ohjaajien tekemät mainokset ja lyhytelokuvat, jotka nekin edustavat lajityyppinsä kärkeä. Tämän lisäksi kokoelmien extramateriaalit haastatteluineen ja vihkoineen ovat taattua laatua. Esimerkiksi Mark Romanekin dvd:n extroista löytyy pätkä, jossa Hollywood-koomikot Ben Stiller, Chris Rock ja Robin Williams keskustelevat Romanekin tuotannosta.
Jokaista Directors Label -julkaisua voi suositella jokaiselle vähänkin musiikkivideoista kiinnostuneelle. Itse asiassa julkaisuja voi suositella jokaiselle hyvän musiikin ystävälle. Ja jos musiikkivideoiden ”silmä kovana” katsominen ei tunnu kiinnostavalta, kannattaa kokeilla kuinka hyvän jukeboxin esimerkiksi Corbijnin dvd:stä saa iskemällä piuhat kiinni stereoihin ja soittamalla diskiä illanistujaisten taustalla.
teksti: Tuomas Hellman