Valmistusvuosi: 2006. Ohjaus: David Frankel. Tuotanto: FS-Film Oy. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1. Ääni: DD 5.1. Kesto: 1h 45min.
Kun nuori, muotitiedoton Andy Sachs (Anne Hathaway) pääsee arvostetun muotilehden, Freewayn päätoimittajan assistentiksi, hän toivoo tämän auttavan toimittajan uralla etenemisessä. Työ pelätyn Miranda Priestleyn (Meryl Streep) alaisena osoittautuu kuitenkin odotettua vaativammaksi, ja se alkaa myös vaatia veronsa Andyn ihmissuhteista.
Paholainen pukeutuu Pradaan perustuu Voguen päätoimittajan assistenttina toimineen Lauren Weisbergerin samannimiseen menestysromaaniin. Vaikka muotimaailman koukerot eivät katsojaa voisi vähempää kiinnostaa, kuten allekirjoittanutta, elokuva on kuitenkin viihdyttävää ajanvietettä. Hathaway ja Streep pelaavat hyvin yhteen, mutta suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat laiskasti kirjoitetut sivuhahmot. Andyn työkaveri, Mirandan ykkösassistentti Emily jää yksipuoliseksi nirppanokaksi, jonka asennevammaisuutta parempi käsikirjoitus olisi käsitellyt syvemmin. Andyn suhde tämän kanssa asuvaan poikaystävään jää myös niin pintapuolisesti esitetyksi, että sen ajautuessa vaikeuksiin asia ei herätä katsojassa mitään tuntemuksia. Koska elokuva ei varsinaisesti tarjoa vitsejä jatkuvalla syötöllä, sivuhahmojen puolivillainen kohtelu pääsee häiritsemään ja syö elokuvan uskottavuutta. Filmi kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten työpaikka voi ottaa läheisiä suuremman roolin elämässä. Hathaway on sympaattinen Andyna, ja Streep välttää tekemästä Mirandasta stereotyyppistä pomoa helvetistä, jota moni odottanee roolilta ennakkoon.
Ekstrat on tekstitetty suomeksi kommenttiraitaa ja traileria lukuun ottamatta. Kommenttiraidalla puhuvat ohjaaja David Frankel, tuottaja Wendy Finerman, puvustaja Patricia Field, käsikirjoittaja Aline Brosh McKenna, leikkaaja Mark Livolsi ja kuvaaja Florian Ballhaus. Levyllä on kuusi koostetta. The Trip to the Big Screenissä (11:32) ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja puhuvat käsikirjoituksen synnystä, sen eroista kirjaan sekä hahmoista. Mukana on paljon klippejä elokuvasta. NYC and Fashion –videossa (6:08) tekijät ja näyttelijät puhuvat muodista, sen esittämisestä elokuvassa ja elokuvan kuvaamisesta New Yorkissa. Fashion Visionary Patricia Field (8:44) keskittyy elokuvan puvustajaan, vuosikymmeniä alalla toimineeseen Patricia Fieldiin, joka kertoo muodin pariin päätymisestään ja tämän elokuvan parissa työskentelystä. Dokumentissa haastatellaan myös ohjaajaa, tuottajaa ja Anne Hathawayta. Getting Valentino (2:51) kertoo tunnetun vaatesuunnittelijan, Valentino Garavanin saamisesta elokuvaan cameo-rooliin. Videossa kuullaan myös itse Valentinon kommentit. Paketin tyhjänpäiväisimmässä videossa Boss from Hell (2:28) tekijät puhuvat Streepin hahmosta ja New Yorkin asukkaat kertovat omia kauhutarinoitaan pomoistaan. Randa Santini: Real Life Editor-in-Chief –videossa (4:06) italialaisen Elle-lehden päätoimittaja kertoo muotilehden tekemisestä. Nämä videot eivät varsinaisesti anna kattavaa kuvaa elokuvan luomisesta, mutta ne jaksaa katsoa kertaalleen läpi. Poistettuja / pidennettyjä kohtauksia on 13 kappaletta (17:36), jotka voi halutessaan katsoa ohjaajan ja leikkaajan kommenttiraidalla höystettynä. Gag Reelissä (4:54) eli mokaotoskoosteessa ihmiset menettävät pokkansa ja sekoilevat repliikeissään, mutta katsojaa ei pahemmin naurata. Lopuksi mukana on elokuvan traileri (2:49). Tämä on yksi laiskimmin leikatuista trailereista, joita olen nähnyt.
Elokuva: ***½
Ekstrat: ***
Teksti: Atso Suopanki