Warner Bros, 2012. Ohjaus Taylor Hackford. Käsikirjoitus Jonathan Lemkin & Tony Gilroy. Kuvasuhde 1080p High-Definition Widescreen 2.4:1. Ääni DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti). Kesto 143 min.
Keanu Reevesia ja Al Pacinoa parhaimmillaan, 15 vuoden takaa. Keanu on Kevin Lomax, nuori puolustusasianajaja, jonka juttujen voittolukema alkaa olla jo hurjan suuri. Tämä kiinnittää ison newyorkilaisfirman huomion, ja he haluavat Kevinin joukkoihinsa. Vaimo Mary Ann (Charlize Theron) on myöntyväinen muuttoon, mutta tiukan uskovainen äiti (Judith Ivey) varoittelee paholaisen olevan irrallaan isossa kaupungissa.
Kevin päättää käyttää tilaisuutensa ja tarttuu firman pomo John Miltonin (Pacino) tarjoukseen, joka on sanalla sanoen uskomattoman upea. On mahtava asunto firman talossa, ympärillä muut firman osakkaat perheineen ja pomo ylimmän kerroksen hulppeassa sviitissä. Apuja löytyy joka paikasta ja kaikki on mahdollista.
Sitten Mary Ann alkaa käyttäytyä oudosti. Myös Kevinillä on omat epäilyksensä asioiden kulusta. Vaadittuaan Miltonin tilille, valkenee Kevinille hurja totuus ja loppu onkin käytettävä tilanteen korjaamiseen.
Al Pacino sai vihdoin vuonna 1993 parhaan miesnäyttelijän Oscarin, roolistaan sokeana veteraanina elokuvassa Naisen tuoksu. Leffan parhaita hetkiä on lopun monologi, jossa Pacino paasaa porukalle oikeasta ja väärästä. Sen jälkeen Pacino on pitänyt monologisessiotaan jokaisessa elokuvassaan, osa niistä on onnistuneita, osa mennyt pahasti pieleen. Paholaisen asianajajassa tällainen monologi kuullaan hieman modifioituna ja tällä kertaa onnistutaan erinomaisesti.
Pacino on odotetusti elokuvan suuri tähti, mutta myös Reeves onnistuu hyvin. Paholaisen asianajaja oli viimeinen Reevesiltä, jossa hän oli vielä ns. nuorisotähti ja elokuvien komistus. Kaksi vuotta myöhemmin Reeves jysäytti uransa suurimman roolipommin The Matrixissa, jossa siirtyi aikuisnäyttelijöiden kastiin. Tietyt Matrixissa nähdyt maneerit olivat jo Paholaisessa hyvin hallussa. Sivurooleissa nähtävät Jeffrey Jones, Tamara Tunie ja Ruben Santiago-Hudson ovat useimmiten erinomaisia töissään eivätkä aiheuta tälläkään kertaa pettymystä. Myös Kevin äitiä näyttelevä Judith Ivey on erittäin hyvä.
Hackford onnistuu ohjauksessaan hienosti luodessaan ensin hikisen etelävaltiolaisen ympäristön ja muuttaessaan sen sitten suurkaupungin kolkkoon ja kylmään harmauteen. Tapahtumapaikkojen fiiliksen voi suorastaan tuntea elokuvaa katsoessaan. Etelässä kostea hiki nousee pintaan, joka sitten jäätyy "Isossa omenassa".
Lisämateriaalina on trailerin lisäksi poistettuja kohtauksia, joista ei meinaa saada selville, että oliko näitä poistettu ollenkaan? Osa on ihan ymmärrettävästi poistettu, koska ne olisivat pilanneet juonikuvion. Kohtaukset ovat myös raakaversioita, joten niiden ääniraidatkin ovat hiljaiset ja kuvanlaatu heikko. Ne voi kuitenkin katsoa ohjaaja Hackfordin kommenttiraidan kera, kuten myös koko elokuvankin.
Leffa: * * * * *
Ekstrat: * *