USA/Australia 2009. Käsikirjoitus ja ohjaus: Michael Spierig ja Peter Spierig. Tuotanto: Chris Brown, Bryan Furst. Kuvaus: Ben Nott. Leikkaus: Matt Villa. Pääosissa: Ethan Hawke, Willem Dafoe, Sam Neill, Isabel Lucas, Jay Laga’aia. Kesto: 98 min.
Kansainvälinen vampyyribuumi elää ja voi hyvin. Kirjat ja elokuvat pursuavat nykyään teroitettuja kulmahampaita: ovathan kuolemattomat, nuoruutta palvovat verenimijät hedelmällinen metafora vaikkapa länsimaailmaamme syövälle tuhokapitalismille.
Saksalaissyntyiset veljekset Michael ja Peter Spierig tarttuvat kuumaan palttuun verekseltään kauhurymistelyllä Daybreakers, joka yhdistää perinteistä scifi-kuvastoa tummanpuhuvaan goottiestetiikkaan. Sen esittelemä dystopia tuntuu pelottavan tutulta.
Vuosi 2019: ahneuden ja hedonismin markkinat. Lähes kaikki ihmiset ovat muuttuneet vampyyreiksi ja jäljellä olevat viruvat verifarmeilla imettävinä. Samaan aikaan kun maailmaa hallitsevien vampyyrien verivarastot hupenevat, häviämisen partaalla oleva ihmisvähemmistö saa uuden mahdollisuuden. Elokuvan päähyvis, tutkija-vampyyri Edward Dalton (Ethan Hawke), yrittää pelastaa ihmisrodun tieteellisellä keksinnöllään.
Tuekseen Edward saa hallitusta pakoilevan vastarintaliikkeen, jota johtaa eksentrinen varsijousihippi Lionel ”Elvis” Cormac (Willem Dafoe). Ikuisesti kolmevitoseksi tuomittu Edward haluaisi takaisin kuolevaisuutensa, mutta harmeja aiheuttaa langennut velipoika Frankie (Michael Dorman), jonka mielestä elo nautiskelevana verenimijänä on yksinkertaisesti kivaa.
Spierig-veljesten vampyyrit ovat aika velikultia. Punasilmäiset torahampaat elävät öisin, koska auringonvalo saa ne poksahtamaan kappaleiksi. Sama efekti on rinnan lävistävällä vaarnalla, vaikka olentojen sydän ei sykikään. Ne liikkuvat valolta suojatuilla superautoilla ja siemailevat baareissa jatkettua ihmisverta, koska ilman sitä rapistuvat irvokkaiksi mutanteiksi.
Inhimillisyyden rajoja tutkiskeleva Daybreakers on mukiinmenevää kauhuviihdettä, vaikka liikaa mahtuu mukaan lapsellisuuksia ja amerikkalaisyleisölle suunnattua paasausta. Ethan Hawke on moraalilla varustettuna nörttivampyyrina hyvä, samoin hänen vastustajaansa, ahnetta yrityspomoa näyttelevä Sam Neill, joka saa kerrankin olla paha. Goottivisuaaliset efektit vakuuttavat – jopa niin, että Suomen elokuvatarkastamo halusi lätkäistä leffalle K-18-leiman.
Teksti: Tuuve Aro