USA 2003. Ohjaus: Alan Parker. Käsikirjoitus: Charles Randolph. Tuotanto: Nicolas Cage ja Alan Parker. Kuvaus: Michael Seresin. Leikkaus: Gerry Hambling. Pääosissa: Kevin Spacey, Kate Winslet, Laura Linney, Gabriel Mann, Matt Craven, Leon Rippy. Kesto: 130 min.
Brittiveteraani Alan Parker on tehnyt elokuvia tasaiseen tahtiin 1970-luvulta lähtien. Parhaiten hänet tunnetaan musikaaleistaan Fame, Pink Floyd The Wall, Commitments ja Evita. Nyt Parker palaa puikkoihin kiinnostavalla jännitysdraamalla, jonka keskiössä on amerikkalainen kuolemantuomiojärjestelmä ja manipulaatiolle altis oikeussysteemi. Elokuva alkaa tilanteesta, jossa nuori nainen juoksee kuin henkensä hädässä pitkin erämaan pölyävää tietä, kädessään videokasetti. Mihin hän oikein juoksee ja miksi? Sitä aletaan selvittää toisiinsa nivoutuvin takautumin.
Teksasilaisessa vankilassa istuu David Gale (Kevin Spacey), paikallisen yliopiston tunnettu professori ja ihmisoikeusaktivisti sekä nykyinen raiskaaja-murhaaja - tai niin väitetään. Gale itse puhuu muuta. Hän on kutsunut kunnianhimoisen newyorkilaistoimittajan Bitsey Bloomin (Kate Winslet) haastattelemaan itseään kolmeksi päiväksi ennen kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa koska haluaa kertoa tarinansa ja vakuuttaa Bitseyn syyttömyydestään: ei pelastuakseen kuolemalta vaan jättääkseen pojalleen itsestään paremman muiston.
Teksasin patavanhoillinen oikeuslaitos johtaa ylivoimaisesti kuolemantuomiotilastoja. David Gale tunnetaan kiihkeänä kuolemantuomion vastustajana, joka on vuosia taistellut asiansa puolesta rinnallaan paras ystävänsä, yhtä rivakka naisaktivisti Constance (Laura Linney). Juuri Constancen brutaalista murhasta Galea syytetään. Todistusaineisto on murskaava, kukaan ei usko miehen syyttömyyteen, ei myöskään Bitsey - kunnes kuuden vuoden takaisessa murhenäytelmässä alkaa ilmetä ristiriitaisuuksia. Kello tikittää, tuomio lähestyy ja todelliset tekijät ovatkin kenties vapaalla jalalla?
Elokuvan asetelma tuo mieleen toisaalta Uhrilampaat (viehättävä nainen vankilan pimeydessä haastattelemassa tappajahirviötä) ja toisaalta Clint Eastwoodin nokkelan trillerin Pahin rikos (1998), jossa vastuuseen heräävä toimittaja nousee systeemiä vastaan todistaakseen kuolemantuomitun syyttömyyden. Parhaimmillaan David Galen elämä vakuuttaa sekä tiivistunnelmaisena murhajännärinä että vakavia kysymyksiä käsittelevänä yhteiskunnallisena draamana. Heikoimmillaan se muuttuu näiden kahden takkuiseksi sekoitukseksi.
Katsoja johdatellaan uskottavasti intiimiin ja näyttelijävetoiseen draamaan, jossa keskiössä ovat isot teemat: syyllisyys ja syyttömyys, yksilön ja yhteisön etu, jokapäiväinen kompleksinen etiikkamme - sekä viime kädessä ihmisen oikeus päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta. Mutta hetkittäin Charles Randolphin käsikirjoitus muuttuu tyypilliseksi vaanivien psykopaattien, hikisten takaa-ajojen ja täpärien pelastumisten ralliksi. Melodramaattinen musiikki pauhaa ja uskottavuus ropisee kertaheitolla. Miksi? Aivan kuin ei olisi osattu päättää mitä elokuvaa ollaan tekemässä.
Onneksi reilu kaksituntinen David Galen elämä ehtii petrata loppuaan kohden. Tympeät paisuttelut antaa melkein anteeksi yllätyksellisen loppuratkaisun ja kauttaaltaan hienojen näyttelijäsuoritusten ansiosta. Hiljaisella äänellä mutiseva Kevin Spacey on tosin hiukan liian samanlainen kuin aina karismaattisena Galena, jonka erikoinen elämä valottuu eteemme pieninä palasina.
Verraton britti Kate Winslet joutuu tällä kertaa pamlaamaan leveällä jenkkiaksentilla, mutta se ei hänen valovoimaansa himmennä. Vakuuttava on myös nykynäyttelijöiden eturiviin noussut Laura Linney (Mothman - sanansaattaja) yksilön rohkeuden traagisena ruumiillistumana.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: UIP