Vuonna 1985, jolloin suomalaista rokkitaivasta tähdittivät sellaiset tekijät kuin Eppu Normaali, Dingo, Peer Günt, Sielun Veljet ja Kauko Röyhkä, perusti joukko 18-vuotiaita torniolaisia koulupoikia Cloaca Maxima -nimisen hardcore-yhtyeen. He olivat jo pitkään soitelleet yhdessä eri kokoonpanoissa ja eri tyyleillä. Tekijöitä, jotka värittivät heidän musiikkinäkemystään, olivat Terveet Kädet, varhainen Metallica, Black Sabbath, Motörhead, Sex Pistols ja toisaalta Genesis, Yes, Pink Floyd ja jopa Residentsin kaltainen kulttiryhmä.
CMX:ksi nimensä pian lyhentäneen yhtyeen agendana oli luoda punkin ihanteista lähtien voimakkaan dynaamista, tummasävyistä mättöä, jossa oli tilaa myös nyrjähtäneelle naurulle - kansallisromantiikkaa ja mystiikkaa unohtamatta.
Ensimmäiset kolme vuotta tämä yhtye, johon kuuluivat Pekka Kanniainen rummuissa, Kimmo Suomalainen kitarassa sekä A.W. Yrjänä bassossa ja laulussa, harjoitteli ja sävelsi harvakseen. Kuvaan kuului paikkakunnan vaihtoa, opiskelun aloittamista, armeijaa ja ulkomailla asumista. CMX:n ensijulkaisu oli ep Johannes Kastaj' jyväskyläläiselle P-tuotannolle keväällä 1988. Se sai punkpiireissä hyvän vastaanoton ja herätti oululaisen Bad Vugum -yhtiön kiinnostuksen.
1989 CMX julkaisi Vugumin kautta Raivo-ep:n ja 1990 ensimmäisen pitkäsoittonsa Kolmikärki. Albumi herätti osan rockmediasta huomaamaan intensiivisen, kummallisuuksia viljelevän yhtyeen potentiaalin. Harvoilla keikoilla kulttisuosio oli jo melkoinen. Toinen albumi Veljeskunta julkaistiin Provinssirockissa kesällä 1991, ja viimeiseksi jäänyt Bad Vugum -tuotos, single Musiikin ystävälliset kasvot, saman vuoden syksynä.
Yhtye oli vaihtanut tällä välin kokoonpanoaan melko lailla. Toiseksi kitaristiksi tuli ensin Pasi Isometsä, joka soitti mm. Radiopuhelimien ja kanadalaisen NoMeansNo:n kanssa tehdyllä yhteiskiertueella. Kimmon tuli korvaamaan Janne Halmkrona, vanha soittokaveri hänkin. Tällä kokoonpanolla tehtiin ep Tanssitauti talvella 1990.
Veljeskuntaan mennessä Pasi on vaihtunut toiseen torniolaiseen, Timo Rasioon. Vuoden kestänyt metamorfoosi teki triosta kvartetin ja synnytti yhtyeen "klassisen" kokoonpanon. Veljeskunnan jälkeen CMX siirtyi suuren Emin Herodes-levymerkille ja alkoi työstää Gabi Hakasen tuotannossa albumia Aurinko, joka ilmestyi syksyllä 1992. Se tuotti bändille ensimmäiset kansikuvajutut lehdissä ja samaan aikaan alkoi myös ahkerampi keikkailu uuden (ja ensimmäisen) keikkamyyjän Veda Honkasen luotsaamana. Aurinko äänestettiin Rumbassa vuoden levyksi.
Seuraavaa albumiaan Aura yhtye valmisteli pitkään, ja se ilmestyi keväällä 1994. Keikkasuosionsa vakiinnuttanut ryhmä sai myös ensimmäisen radiohittinsä. Ruoste oli kappaleen nimi ja se poikkesi yhtyeen aiemmasta linjasta radikaalisti kauniina balladina jousineen. CMX teki laajimman kiertueensa siihen mennessä ja saavutti uuden askeleen hitaassa läpimurrossaan. Tämäkin albumi äänestettiin Rumbassa vuoden levyksi.
Keväällä 1995, kolmen kuukauden studiosession jälkeen, julkaistiin Rautakantele, joka esitteli tasapainoisemman ja hieman maanläheisemmän CMX:n. Monet pitävät tätä Auran ja Rautakanteleen muodostamaa kaksikkoa yhtyeen parhaana saavutuksena. Kukapa pääsisi yllättämään samoin keinoin, kun asema on jo vahva. Ja kuinka ollakaan, Rautakantelekin päätyi vuosiäänestyksen ykköseksi siinä samassa lehdessä. Albumin hitti oli majesteettinen Pelasta Maailma, joka oli oikeastaan jatkoa Ruosteelle.
Kesä 1996 vietettiin studiossa säveltäen yhä Hakasen tuotannossa albumia Discopolis, josta tuli CMX:n teknologiakokeilu. Koko albumi oli kuin näyttöpäätteelle piirretty äkäinen käyrä. Tuotos jakoi yhtyeen musiikin ystävien mielipiteitä voimakkaasti, mutta saavutti myös aivan uutta kuulijakuntaa tahallisen modernilla soundillaan. CMX oli kulkenut hardcorepunkin paatoksesta maanisen rokin ja rituaalisen iskelmän kautta raskaasti tanssittavaan hevirokkiin. Levymyynti nousi tasaisesti, vaikka radiossa yhtyettä ei paljon soitettu.
Vuodesta 1997 tuli suuri muutoksen vuosi 12-vuotiaalle. Keväällä ja pitkin kesää tehtiin paljon keikkoja, jotka huipentuivat Provinssirockin ja Ilosaarirockin päälavojen massiivisiin esiintymisiin parikymmentuhantisille ihmisjoukoille. Sisällä kuitenkin kiehui. Kanniainen halusi lopettaa liian intensiiviseksi muuttuneen musiikinteon tässä yhtyeessä. Tämän lisäksi Veda menehtyi vaikeaan sairauteen.
Yhtye huomasi olevansa ilman myyjää ja ilman rumpalia. Jäljellä olevat eivät edes harkinneet lopettamista, sillä heille musiikinteko tuntui vasta alkavan maistua. Pitkäaikaisen miksaajansa Ilkka Herkmanin suosituksesta CMX pyysi koesoittoon Tuomas Peippoa, joka osoittautui sopivaksi heti kättelyssä. Uudeksi myyjäksi löytyi tamperelainen konkari Jouko Karppanen. Yhtye summasi siihenastista uraansa triplakokoelmalla Cloaca Maxima, ja Yrjänä julkaisi myös esikoisrunokirjansa. Kumpikin julkaisu löysi melko lailla ystäviä.
Syksy 1997 päättyi uuden miehityksen ensimmäiseen kiertueeseen vahvistuksenaan yhä kosketinsoittaja ja multihörhö Martti Salminen, joka oli ollut satelliittijäsenenä jo vuosia. Kiertue ajoi Peipon sisään bändiin ja paljasti yhtyeen suosion tilan. Keikoista suurin osa oli loppuunmyytyjä ja monet myös yleisöennätyksiä.
Uusi vuosi näki CMX:n neuvottelemassa levyn tuottamisesta Faith No More basisti-tuottaja Billy Gouldin kanssa. Albumin materiaalia työstettiin koko kevät uudella hartaudella. Aiemmin säveltäjänä päävastuussa ollut Yrjänä haastoi kitaristit osallistumaan prosessiin kokonaisvaltaisesti, ja tiukan kahden viikon äänityssession jälkeen heinä- ja elokuun vaihteessa valmiina oli Vainajala, orkesterin ensimmäinen kollektiivisesti sävelletty albumi. Se sisälsi tutuksi käyneitä keinoja ja tunnelmia uran aiemmista vaiheista, mutta myös orastavia alkuja uuteen, raskaampaan sointiin. Discopoliin kaupunkitematiikka oli vaihtunut takaisin mytologiseen perussisältöön. Yhtye juoksi kymmenissä haastatteluissa ja levy ponnahti suoraan listaykköseksi, mikä oli omiaan herättämään närää omistushaluisimmissa faneissa.
Seitsemällä varsinaisella albumillaan CMX on luonut pitkän ja oikukkaan musiikillisen kaaren jossa on paljon osumia ja kohtuullisesti ohilyöntejä, mutta perusasiat ovat pysyneet: Kolhuinen melankolia, äkilliset käänteet ja pohjoisen kylmän tuulen kosketus.
CMX:n 4.9.2000 julkaistu single, Myrskyn ratsut/Ehdotus ensimmäisen mainoskatkon paikaksi, meni suoraan singlelistan ykköseksi. Singlen ykkösraita oli esimakua CMX:n 27.10 julkaistulta uudelta albumilta.
Joulukuussa 2000 CMX sai kultalevyjä viisinkertaisesti. Yhtyeelle luovutettiin kultalevyt (yli 20 000 levyn myynnistä) sekä uudesta Dinosaurus Stereophonicus -tuplalevystä että kolmen cd:n kokoelmalevystä Cloaca Maxima.
CMX julkaisi marraskuussa 2001 tähänastisen uransa kattavan kuvallisen historiikin. Kokoelma julkaistiin ainoastaan dvd-formaatissa. Uunituoreena kappaleena kokoelmalla oli mukana synkeän kaunis gootti-iskelmä Puuvertaus. Kappale ilmestyi myös singlenä Emma.fm:ssä, mutta muuten se oli saatavissa vain kokoelman bonuksena.
Tammikuussa 2002 CMX raahautui jälleen studioon, missä oli edessä kolmen kuukauden levytyssessio. Sen lopputuloksena valmistui yhtyeen yhdeksäs albumi, Isohaara, kesken kiivainta festivaalikesää. Yhtye viiletti keikoilla ja teki välillä singlevalintoja, kansikuvauksia ja masterointia.
Isohaaran singlelohkaisut Pohjoista leveyttä ja Minun sydämeni on särkynyt saivat ristiriitaisen vastaanoton, mutta myös melko lailla radiosoittoa. Ja kun levy sitten ilmestyi kansikuvajuttujen saattelemana, se sinkosi suoraan listaykkökseksi. Albumia sanotaan monissa yhteyksissä jopa ryhmän parhaaksi. Aivan kuin yhtye olisi palannut korpivaellukselta odotettuna vieraana, vaikka ei edes ollut ollut missään!
Voitaneen huoletta sanoa, että CMX oli 1990-luvun tärkein kotimainen orkesteri , kirjoittaa Samuli Knuuti, joka yleensä haukkuu kaikkea mikä soittaa. Sanotaan vaan, huoletta. Mutta yhtye ei tunnustanut imperfektiä vaan lähti kiertueelle. Ensi kertaa neljään vuoteen. Kaksikymmentä keikkaa joka puolella Suomea. Lokakuuhun jatkunut kiertue oli käytännössä loppuunmyyty.
Kokonaisuudessaan neljätoista kuukautta kestänyt työ Isohaaran parissa päättyi täpötäysien Tavastian-keikkojen ääniryöppyyn ja vesisateeseen. Tuli aika levätä hetki ja katsoa uusia suuntia.
Marraskuussa 2003 julkaistiin CMX:n kymmenes studiolevy, AION. Levy meni suoraan Suomen virallisen albumilistan ykkössijalle. A. W. Yrjänä luonnehti levyä seuraavasti: - Tällä kertaa lähes pelotti katsoa, mihin suuntaan musiikkimme on menossa. Sillä on aina ollut oma elämänsä ja tahtonsa. Ja se tuntuu vain vahvistuvan yhtyeen vanhetessa samalla kun intohimomme musiikkiin kasvaa.
(Lähteet: CMX:n kotisivut ja Emma.fm)