USA 2005. Ohjaus: Bennett Miller. Käsikirjoitus: Dan Futterman Gerald Clarken romaanista. Tuotanto: Caroline Baron, Michael Ohoven, William Vince. Kuvaus: Adam Kimmel. Leikkaus: Christopher Tellefsen. Musiikki: Mychael Danna. Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Catherine Keener, Clifton Collins Jr., Bruce Greenwood, Chris Cooper, Bob Balaban, Mark Pellegrino, Amy Ryan. Kesto: 98 min.
Kylmäverisesti (In Cold Blood, 1965) oli klassikko jo syntyessään. Menestysteos, joka valtasi heti oman paikkansa amerikkalaisen kirjallisuushistorian kaanonissa. Capote on kuvaus kuuluisan romaanin vaikeasta synnytyksestä.
Philip Seymour Hoffman on Truman Capote (1924-1984), narsistinen älykkö ja 1950-luvun kirjallinen kulttuuripersoona. Luettuaan lehdestä kansasilaisen maanviljelijäperheen surmasta marraskuussa 1959, Capote kiinnostuu tapahtuneesta. Yhdessä ystävänsä Harper Leen (Catherine Keener) kanssa hän matkustaa paikan päälle kirjoittaakseen tragediasta jutun New Yorker -lehteen. Kun verityön tekijät viimein vangitaan, saa aihe kirjailijan lopullisesti pauloihinsa. Capote päättää kirjoittaa tapahtumasarjasta puolidokumentaarisen romaanin.
Capote on kirurgisen tarkka kirjailijamuotokuva, jonka ytimenä on raskas murhenäytelmä. Clutterin perheen surmanneista miehistä, etenkin taiteellisesta Perry Smithistä (Clifton Collins Jr.), muodostuu newyorkilaiskirjailijan kompastuskivi. Capote löytää yhteyden kuolemanrangaistusta odottavaan nuorukaiseen, joka puolestaan takertuu uuteen ystäväänsä kuin hukkuva oljenkorteen. Kirjoitusprosessin aikana kirjailijan asenne tuomittuja kohtaan muuttuu kuitenkin täydellisesti. Vuosien vieriessä myötätunto vaihtuu pakkomielteiseen tarpeeseen löytää teokselle sulkeuma, oli sen hinta sitten mikä hyvänsä.
"Elämä on keskinkertainen näytelmä, jonka viimeinen näytös on surkeasti kirjoitettu", on kirjailija Truman Capote todennut. Hänen kohdallaan ajatelma pitää hyvinkin paikkansa. Ennen Kansasin tapahtumia Capote oli jo juhlittu Aamiainen Tiffanylla -romaanin tekijä, joka tykkäsi bailata Marilynin ja muiden aikansa silmäätekevien kanssa. Neitimäisesti elehtivä, kimeä-ääninen seuramies oli elementissään itärannikon boheemeissa taiteilijapiireissä. Kylmäverisesti -romaanin kirjoittaminen oli lähtölaukaus Capoten elämän surulliselle viimeiselle näytökselle. Kuuden vuoden kiirastuleksi venähtänyt kirjaprojekti katkaisi tekijänsä moraalisen selkärangan. Alkoholismiin ja lopulta huumeisiin sortunut mies ei saanut valmiiksi enää yhtään teosta elämänsä kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.
Capote on ensisijaisesti Philip Seymour Hoffmanin elokuva. Ilman häntä Millerin elokuvaa olisi vaikea edes kuvitella, niin väkevästi Hoffman hallitsee jokaisen kohtauksen pienintäkin piirrettä. On hämmästyttävää, ei vaan hengästyttävää, seurata roolisuoritusta, joka sukeltaa esikuvansa nahkoihin näin vaistonvaraisella täsmällisyydellä. Elävän hengen lihallistaminen vaatii näyttelijäpersoonan häivyttämistä, ja juuri siinä Hoffman onnistuu. Lukuisista roolisuorituksista tuttu amerikkalaistähti unohtuu kokonaan ristiriitaisen, läpeensä kiehtovan Capoten seurassa. Täytyy vain toivoa, että Oscar-akatemia ymmärtää myös antaa vuoden huikeimmalle miespääosalle sen ansaitseman arvon.
Bennett Millerin elokuvaa kelpaa kiitellä myös mainiosta ajankuvasta, jonka myötä tarkastellaan eilispäivän urbaanin ja agraarin Amerikan törmäyskohtia. Syvästä etelästä lähtenyt Capote itse sijoittui näiden kahden maailman väliin. Homoseksuaalisuus ja eksentrinen maneerismi korostivat entisestään hänen ulkopuolisuuttaan. Kuten päähenkilö itse elokuvassa antaa ymmärtää, ei totuus Truman Capotesta ole löydettävissä yksinkertaistavista ulkokohtaisuuksista – kiitos Millerin, Hoffmanin ja käsikirjoittaja Dan Futtermanin, myös elokuva jättää lopullisen näkemyksensä kirjallisesta nerosta rikkaan moniselitteiseksi.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Sandrew Metronome Distribution Finland