USA, 2009. Ohjaus: Dan Mazer. Käsikirjoitus: Sacha Baron Cohen. Kuvaus: Anthony Hardwick, Wolfgang Held. Leikkaus: James Thomas, Scott M. Davis. Musiikki: Erran Baron Cohen. Tuotanto: Sacha Baron Cohen, Jay Roach, Dan Mazer, Monica Levinson. Pääosassa: Sacha Baron Cohen. Kesto: 83 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Suorapuheisen gangstamies Ali G:n ja syyntakeettomalla tavalla tollon kazakstanilaisen Boratin jälkeen elokuvayleisöä viihdyttää ja suivaannuttaa umpihomo Brüno, itävaltalainen muotisuunnittelija ja –toimittaja. Kaikki hahmot ovat alun perin tuttuja tv-sarjasta Ali G, ja kaikkia niitä esittää brittikoomikko Sacha Baron Cohen. Brüno puhuu joko englannin ja saksan sekoitusta tai englantia voimakkaalla saksan aksentilla.
Tiukat ja niukat vaatteet, hiustyyli, eleet ja kontrolloimattomasti helähtävä nauru paljastavat nopeasti Brünon seksuaalisen suuntautuneisuuden. Jotkut homoaktivistit ovat pitäneet tällaisten stereotypioiden korostamista loukkaavana, mutta mielestäni Cohenin ivan maalitaulu on aivan toisaalla.
Brünolla ei elokuvan alussa mene ammatillisesti hyvin, joten hän päättää lähteä Amerikkaan, julkkisten luvattuun maahan tullakseen suurimmaksi itävaltalaiseksi superstaraksi sitten Hitlerin. Matkalle mukaan tuppautuu nuhjake Lutz, joka ihailee ja rakastaa Brünoa syvästi saamatta vastakaikua.
Julkkiksista pilaa
Brünon julkisuuden jano on niin kova, ettei hän välitä millaisin keinoin kuuluisuus tulee. Tv-ura ainakin katkeaa nopeasti. Brüno haastattelee Paula Abdulia, joka puhuu hyväntekeväisyystyöstä mutta käyttää tuolinaan puuskuttavaa meksikolaismiestä. Brüno yrittää myös stripaten vietellä kongressiedustaja Ron Paulin, joka kävelee ulos raivoissaan. Yritykset vauhdittaa Lähi-Idän rauhanneuvotteluja päättyvät myös tuloksettomina, etenkin kun Brüno sekoittaa Hamasin ja hummuksen. Hyväntekeväisyyskin on hankala tapaus, koska Sting on jo ominut Amazonin ja Bono Aidsin.
Julkisuuden ovien pysyessä kiinni Brüno oivaltaa että amerikkalaisia superjulkkiksia yhdistää yksi asia, nimittäin heteroseksuaalisuus. Hän matkustaa homovihamieliseen Alabamaan ja alkaa määrätietoisella ohjelmalla koulia itsestään heteroa. Muuttavatko armeija, karate, äijien metsästysporukka ja kristityt homojen parantajat neitimäisen Brünon heteroksi? Melkein.
Alapääosastohuumoria
Boratin lailla Brünon pilkkakirves on terävä. Iskunsa saavat myös lapsiaan julkisuuteen sairaalloisesti tyrkyttävät vanhemmat, julkkisten adoptiovimma, selvännäkijät ja homovihassaan öykkäröivät juntit.
Alapääosasto on elokuvassa turhan hallitseva. Näemme dildoja, anuksen valkaisua, lähikuvassa pyörivän peniksen, ruoskimista, parinvaihtoa ja niin edelleen. Cohen pyrkii juuri hyvän maun vastakohdaksi, mutta tämän pidemmälle hän tuskin enää voi mennä, mikäli haluaa elokuvansa laajempaan levitykseen. Naurun ja vastenmielisyyden raja Brünon toilailuja katsellessa on häilyvä. Useimmiten hänen häikäilemätön provokaationsa naurattaa. Myötähäpeääkin saa kokea tuhdin annoksen.
Hahmojensa idioottimaisuuden ja naiiviuden kautta Cohen paljastaa amerikkalaisen yhteiskunnan vastenmielisiä ilmiöitä ja ihmisiä näitä ilmiöitä pönkittämässä. Jotkut kohtaukset ovat varmasti lavastettuja, mikä ei vähennä niiden tehoa. Cohen on taitava koomikko sekä verbaalisesti että fyysisesti. Hän muuttaa ulkomuotoaan ja aksenttiaan taiturimaisesti, lisäksi hänellä on käytössään uskomaton pokerinaama.
Teksti: Minna Karila
Katso Bruno-elokuvan traileri MTV3:n Viihdeuutisten Elokuvatrailerit-osiosta.