Suomi/Brasilia/Sveitsi 2006. Ohjaus: Mika Kaurismäki. Käsikirjoitus: Marco Forster, Mika Kaurismäki. Kuvaus: Jacques Cheuiche. Leikkaus: Karen Harley. Tuotanto: Forster, Kaurismäki, Bruno Stroppina. Dokumentissa esiintyvät mm: Trio Madeira Brasil, Teresa Cristina, Ademilde Fonseca, Zezé Gonzaga, Paulo Moura, Luciano Rabelo, Elza Soares ja Marcos Suzano.
Mika Kaurismäen edellinen brasilialaismusiikkia käsitellyt dokumentti Moro No Brasil (2002) jätti paikallisen chôro-musiikin pahasti paitsioon. Chôro oli ohjaajasta tuntunut niin laajalta aiheelta, että se vaati ja sai kokonaan oman elokuvansa. Brasileirinho, oppitunti chôron rytmeihin, saa Suomen ensi-iltansa sopivasti heinäkuun helteillä.
Kaurismäen uusi musiikkidokumentti on mieliin painuva matka brasilialaisten suuresti rakastaman musiikinlajin historiaan ja nykypäivään. Chôro, jota on myös kutsuttu brasilialaiseksi jazziksi, juontaa juurensa – yllättävää kyllä – eurooppalaisiin salonkitansseihin, valssiin ja poloneesiin. Paritanssien kaikuja ei nyky-chôrosta tosin kykene erottamaan, sillä brassimuusikoiden käsissä euroaskeleisiin yhtyneet afrorytmit ovat muokanneet lopputuloksesta sangen omintakeisen. Sambaa ja bossa novaa ajallisesti edeltänyt chôro merkitsi brasilialaismuusikkojen tietoista irtiottoa mannermaisesta musiikin tekemisen ja esittämisen tavasta.
Mika Kaurismäki lähestyy chôroa maineikkaan Trio Madeira Brasil -yhtyeen kautta. Trion jäsenet, kitaristit Marcello Goncalves ja Ze Paulo Becker sekä mandoliinin soittaja Ronaldo Souza, aloittavat tutkimusretken tilittämällä omaa henkilökohtaista suhdettaan chôroon. Trion valitessa tulevan suuren konserttinsa vierailevia tähtiä dokumentti pääsee luontevasti siirtymään chôron taitajasta toiseen. Mukaan mahtuu sekä eläviä legendoja Zezé Gonzagasta Elza Soaresiin ja Marcos Suzanoon että nousevia kykyjä, joiden lahjakkuutta vielä kypsytellään nuorison suosimilla chôro-leireillä.
Kautta linjan korostuu chôron haastavuus. Monen mielestä chôro on yhtä aikaa sekä brasilialaisen muusikon korkeakoulu että koko brassimusiikin sielu ja sydän. Rytmikäs instrumentaali-chôro vaikuttaakin äkkiseltään monimutkaiselta ja jopa vaikealta. Väkevä, elämyksiä etsivä melodisuus tuo musiikin silti hyvin lähelle kuulijaa.
Lukuisat musiikkinumerot tekevät Brasileirinhosta pätevän johdannon chôron maailmaan. Ei ole mikään ihme, jos elokuvan jälkeen tekee mieli ostaa yksi jos toinenkin levyllinen helteisten kujien ja savuisten takahuoneiden urbaania sykettä. Kokonaisuuden kruunaavat vanhojen ja nuorten mestareiden omistautuneisuus rakastamalleen ilmaisumuodolle. Intohimo chôroon on jaettu nautinto ikävuosiin katsomatta.
Teksti: Outi Heiskanen