(Warner)
Yhdysvalloissa suurta suosiota nauttiva Avenged Sevenfold palaa ensimmäisellä levyllään kolmeen vuoteen. Vuonna 2003 ilmestynyt Waking the Fallen nosti A7X:nä myös tunnetun bändin huipulle ja vuoden 2005 City of Evil jatkoi suosiota. Kolmen vuoden takainen, bändin nimeä kantanut albumi sementoi yhtyeen jenkkirock-kartalle, vaikka ei kahden edeltäjänsä tasolle ylläkään. Kaikki oli valmiina homman jatkumiseen, kunnes rumpali Jimmy "The Rev" Sullivan menehtyi yllättäen joulukuussa 2009. Levyllä The Revin tilalla rumpupallilla istuu Dream Theaterin Mike Portnoy.
The Rev oli mukana kirjoittamassa levyn biisejä ja ehti laulaa taustoja levylle. Ne ovat mukana levyllä ja lisäävät levylle selkäpiitä kutittelevaa tunnelmaa, kuten tekee se, että Portnoy soitti rumpuosuudet mahdollisimman tarkkaan Sullivanin demoille äänittämien rumpujen mukaan.
Nightmare ei tarjoa mitään erikoista ja yllättävää A7X:n suunnalta, paitsi jos useita balladeja voi yllättäviksi sanoa. Vokalisti M. Shadowsin ääni on edelleen kahtiajakoinen: siitä joko pitää tai sitten se ärsyttää yli kaiken ja pilaa kuuntelun. Parhaita biisejä ovat nimibiisi Nightmare, Welcome to the Family, Danger Line sekä voimaballadit So Far Away ja Tonight the World Dies.
Avenged Sevenfold omaa hyviä, omalaatuisia biisejä, jotka sisältävät tarttuvia riffejä ja koukkuja. Mutta tällä levyllä kuuluvat aika selvästi myös esikuvat. Metallicat ja muut metallin jättiläiset on kuunneltu tarkkaan. Myös Queenin ja The Whon sävelet ovat antaneen osansa tähän hyvin tunteelliseen albumiin.