Asunnottoman asuttaminen vaatii jopa kuusi asuntoa

– Positiivista on se, että Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomuuden kokonaistrendi on aleneva. Mutta eihän se ole vähentynyt Paavo-ohjelmamme tavoitteen mukaisesti. Tavoitehan oli puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Peter Fredriksson.

Helsingissä vailla asuntoja olevia oli viime vuoden lopussa 3500 henkilöä. Se on kuusisataa vähemmän kuin vuotta aiemmin. Fredriksson pitää lukua käsittämättömän hyvänä, sillä pääkaupunkiseudulla asunnottomuus on sitkeässä.

– Tänne tulee niin paljon väkeä, että sitä on vaikea hallita, Fredriksson jatkaa.

Kiinteistövirasto: Positiivinen kehitys väliaikainen ilmiö

Helsingin kaupungin kiinteistöviraston asunto-osaston päällikön mukaan asunnottomuuden vähentymiseen on vaikuttanut hyvä asuntojen kokonaistuotantotahti.

– Parin viime vuoden ajan kaupunkiin on noussut 5000 asuntoa vuodessa. Tämä vuosi näyttääkin sitten heikommalta, kiteyttää osastopäällikkö Markku Leijo.

Positiivisiin lukuihin on toki muitakin syitä.

– Puolitoista vuotta sitten meillä oli kriisimajoituksessa 550 kotitaloutta. Nyt luku on saatu tiputettua sadan pintaan. 

Myös asunnon etsijöiden joukko on kutistunut.

– Uudistuotantoa ei ole viime aikoina juuri ollut. Se vähentää kokonaiskysyntää. Vuoden alussa meillä oli vielä jonossa yli 28 000 asunnonhakijaa. Nyt luku on reilut 24 000, sanoo Leijo.

Leijo pitää asunnottomuuden vähentymistä pääkaupungissa vain väliaikaisena ilmiönä.

– Tänä vuonna omaa asuntotuotantoa on tulossa vain 200 asunnon verran, kun vuosittainen tavoite on 750 asuntoa, sanoo Markku Leijo. 

Vuokra-asuntomarkkinat kiristyneet 

Helsingin asunnottomista pitkäaikaisesti ilman asuntoa olevien joukko on kolmannes kaikista avaimitta elävistä.

– Yhtä pitkäaikaisasunnotonta kohden pitää rakentaa viidestä kuuteen asuntoa. Tämä tarkoittaa, että tällaisen asunnottoman asuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin normaalin asukkaan, Fredriksson.

Suomeksi sanottuna virkamies tarkoittaa tätä: Uusia asunnottomia tulee jatkuvasti ja sellaista vauhtia, että kun asunnottomille rakennetaan 1000 asuntoa lisää, niin pitkäaikaisasunnottomuus ei vähene tuhannella vaan vain kahdellasadalla.

– Muille ryhmille ne asunnot eivät valu. Se on vahdattu.

Heikoimman pään kehitystä edustaa Espoo, jossa asunnottomien määrä nousi vuonna 2014 yli kuudensadan.

– Espoon ja Vantaan luvut kertovat vuokra-asuntomarkkinoiden kiristymisestä, vaikka viime vuosina sielläkin on kyllä yritetty. Yhteensä pääkaupunkiseudulle on syntynyt parisenkymmentä tuetun asumisen yksikköä, kooltaan 40 - 120 asuntoa. Tuettuja asuntoja on siis rakennettu tai korjattu 1500 kappaletta. Se on varsin huomattava lisätarjonta. Silti vakavia haasteita on.

"Peruskaura puuttuu"

Valtaosa asunnottomista löytyy pääkaupunkiseudulta. Heitä on Helsinki-Espoo-Vantaa -akselilla vajaat 4700. Suomen suurimmissa kaupungeissa asunnottomia oli viime vuoden lopussa tilastojen mukaan vajaat 5700 ihmistä. Se on liki 400 henkilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Paljon on tehty, mutta myös tekemättä jätetty.

– Se mikä on jäänyt tekemättä, on se peruskaura. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävän määrän turvaaminen puuttuu. Se on meidän seuraavan ohjelman ydin seuraavaa maan hallitusta varten, linjaa ministeriön virkamies. 

– Pitää muistaa, että luvut ovat epäluotettavia. Piiloasunnottomuutta on vaikea arvioida, muistuttaa kiinteistöviraston Leijo.

Luvuissa on mukana Paavo-kunnat lukuun ottamatta Poria eli Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Joensuu ja Oulu. Paavo-kunnat kattavat noin 95 prosenttia koko maan asunnottomista. Tiedot käyvät ilmi ympäristöministeriön tilastosta.