Asumisoikeusasunnot ahdingossa

Asumisoikeusasuntoja on rakennettu noin 26 000 eri puolille Suomea. Kuntien asumisoikeusjonoissa oli välillä kymmeniäkin tuhansia asunnontarvitsijoita. Nyt tilanne on tyystin toinen. Uusia asumisoikeusasuntoja rakennetaan selvästi vähemmän ja asumisoikeusasuntoja on tyhjillään entistä enemmän.

Päivi ja Anders Djupsö muuttivat ensimmäiseen asumisoikeusasuntoon vuonna 1992 - silloin vielä kahdestaan. Näin he muistelevat lähtötilannetta:

"Kyllä perusteena taisi olla riskittömyys ja helppous, ei tarvinnut sijoittaa niin suurta summaa ja pääsi tavallaan omistusasumiseen. Haluamme viihtyä ja asua kivassa ympäristössä, joka sopisi kasvavallekin perheelle."

Päivi ja Anders olivat niin vakuuttuneita asumisoikeusasumisen mielekkyydestä, että kun perheeseen tuli kaksi poikaa, he muuttivat vuonna -97 tilavampaan asumisoikeusasuntoon Vantaan Vapaalaan.

Moni muukin valitsi asumisoikeusasunnon. Toimitusjohtaja Eero Saastamoinen, Suomen Asumisoikeus Oy luonnehtii tyypillistä asumisoikeusasukasta seuraavasti:

"He ovat läpileikkaus kaikista suomalaisista ikänsä, tulotasonsa, sosioekonomisen aseman, velkaantuneisuuden, asumistuen käytön, toimeentulotuen käytön suhteen... kaikilla mittareilla mitattuna keskivertoja suomalaisia. Kun asumisoikeusjärjestelmässä ei ole tulorajoja on tietenkin selvä, että niissä asuu keskimäärin parempituloisia ihmisiä kuin aravavuokra-asunnoissa ja hieman pienempituloisia kuin oman osakkeen tai kiinteistön omistavat suomalaiset."

Muuttunut markkinatilanne vetää asukkaat pois

"Selkein syy järjestelmän kriisiin on se, että asumisoikeusasumisen kilpailukyky asuntomarkkinoilla ei ole enää yhtä hyvä kuin muutama vuosi sitten. Se taas johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin yleinen korkotaso on pudonnut todella rajusti, ja toiseksi asumisoikeusasuntojen rahoitusjärjestelmän - yhteislainajärjestelmän - ehdot ovat vertailussa heikoilla."

Asetelma asumisoikeus- ja omistusasuntojen välillä on muuttunut kymmenessä vuodessa todella merkittävästi. Kun vuonna 92 asuminen oli omistusasunnossa 2,5 kertaa kalliimpaa kuin asumisoikeusasunnossa, ero on nyt kaventunut lähes olemattomaksi.

Ja kun lainojen lyhentäminen vähentää omistusasujan rahataakkaa, asumisoikeusasunnossa asuminen vain kallistuu koko ajan. Monet ovat vetäneet tästä omat johtopäätöksensä - ja äänestäneet sekä kukkarollaan että jaloillaan. Anders Djupsö:

"Vaikka tämä on aika pieni yhtiö - tässä on kuusi asuntoa - ihanteellisella paikalla, täältä on kuitenkin muuttanut lyhyessä ajassa pois monta pehettä: rakentaneet tai ostaneet oman asunnon."
Ja Päivi Djupsö myöntää itsekin joutuneensa miettimään asumista uudesta näkökulmasta:

"Yleiset fiilikset on sellaiset, että lähes kaikki miettivät, kannattaako tämä. Mitä samalla rahalla saisi - minkälaisen asunnon ja mistä. Pakkohan sitä on itsekin pohtia, olisiko olemassa jokin parempi vaihtoehto.

Riskittömyys tässä asumismuodossa on kuitenkin päällimmäisenä koko ajan ja se on tähän asti vienyt voiton. Siksi ei ole vielä pyydetty pankkilainaa tai tarjousta."

Uusia lääkkeitä kehitteillä - ehtiikö potilas kuolla?

Ahdinkoinen tilanne on johtanut järjestelyihin myös tuottajapuolella. VVO ja Sato yhdistivät vuoden vaihteessa asumisoikeusasuntojen tuotannon uuteen yhtiöön. Näin muutosta perustelee Saastamoinen:

"Molemmissa yhtiöissä ymmärrettiin se, että asumisoikeusyhtiö on turvallisempi suurena, omana, itsenäisenä yksikkönään. Korjaustoiminnan järjestäminen, lunastuksiin varautuminen, vaihtojen helpottaminen... nämä seikat ovat huomattavasti paremmin järjestettävissä suuressa yhtiössä."

Sekä tuottajat että asukkaat ovat yhtä mieltä siitä, miten asumisoikeusasunnot säilyvät järkevänä vaihtoehtona asuntomarkkinoilla: ainoa ratkaisu on se, että asumisoikeusasuntojen rahoituksen takana olevaa yhtenäislainajärjestelmää on tarkistettava siten, että se elää paremmin markkinakorkojen muutosten kanssa.

Näin myös Anders Djupsö:

"Kun muutettiin, ei ollut paljon muuta tuotantoa. Asumisoikeusjärjestelmä oli huomattava työllistäjä myös rakentamisteollisuudessa. Nyt valtion olisi hyvä tulla vastaan ja rukata korkoehtoja vastapalveluksena sille, että työllisyyskuvioita parannettiin silloin, kun tilanne oli todella huono."

Myös asumisoikeusasuntojen kilpailukykyyn ja vetovoimaan vaikuttavien aravalainaehtojen muuttamisesta on juuri tehty esitys. Kuinka radikaalista muutoksesta mahdollisesti olisi kysymys, se selviää ensi viikon ohjelmassa. Samaa ajankohtaista aihetta käsitellään myös Helsingissä ensi viikolla pidettävässä Asuntomarkkinat 2003-huippuseminaarissa.

Lopullisesti ehkä vasta hallitusneuvotteluissa ja -ohjelmassa nähdään, kuinka duuri- tai mollivoittoiseksi asumisen arki niin sanotuissa yleishyödyllisissä asunnoissa jatkossa muodostuu.