Kotitalouksien kulutusmenoissa tapahtui 90-luvun aikana tuntuvia muutoksia. Varsinkin asumiskulujen osuus on koko ajan kasvanut, mutta myös tietoliikennekulut ovat lisääntyneet. Lisäksi eri väestöryhmien väliset erot ovat kasvaneet. Tämä ilmenee Tilastokeskuksen selvityksestä, jossa on kartoitettu kulutusmenojen kehitystä vuosina 1990-98.
Asumiseen kului vuonna 1998 jo melkein kolmannes kulutusmenoista, kun vuonna 1990 osuus oli vain hieman yli 20 prosenttia. Tietoliikennekulujen osuus kasvoi yhdestä kolmeen prosenttiin. Lama rouhaisi kulutusmenoista noin 10 prosenttia ja siitä toipuminen sujui hitaasti, sillä vielä 1998 ns. kulutusyksikköä kohden lasketut keskimääräiset kulutusmenot, 132 000 markkaa, jäivät reaalisesti hitusen vuoden 1990 tason alle. Vuoden 1990 luvut on vertailussa muunnettu vastaamaan vuoden 1998 tasoa.
Laman jälkeen kotitaloudet lisäsivät menojaan eniten juuri tietoliikenteeseen, vaatteisiin ja kodin kalusteisiin. Myös autojen hankinta oli vilkasta.
Kulutuksen yleisestä kasvusta huolimatta kuitenkin ainoastaan tietoliikennemenot, asumismenot ja elintarvikemenot olivat kotitaloutta kohden reaalisesti suuremmat vuonna 1998 kuin vuonna 1990. Suhteellisesti ottaen esimerkiksi elintarvikkeisiin ja vaatteisiin kului hieman pienempi osa menoista kuin vuosikymmenen alussa.
Köyhimpien asema heikkeni edelleen
Väestöryhmien väliset kulutuserot supistuivat tilastojen mukaan jonkin verran 1990-luvun alkuvuosina, mutta kääntyivät laman jälkeen kasvuun. Kaikkein huonoimmin meni työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla ryhmillä eli lähinnä työttömillä ja opiskelijoilla, joiden reaaliset kulutusmenot olivat vuonna 1998 selvästi alemmat kuin vuonna 1990. Ne jäivät myös kotitalouksien keskimääräisestä kulutuksesta kauemmaksi kuin vuosikymmenen alussa.
Eläkeläistalouksien keskimääräinen kulutusasema sen sijaan parani koko 90-luvun ajan, ja palkansaaja- ja yrittäjätalouksissa yllettiin vuonna 1998 kutakuinkin vuosikymmenen alun tasolle tai hieman sen yli.
Eläkeläisten suhteellisen aseman paraneminen johtui Tilastokeskuksen mukaan ryhmän rakenteellisista muutoksista. Eläkeläisten määrän kasvaessa entistä useampi heistä oli jo täyden eläketurvan piirissä, jolloin heidän tulonsa olivat aikaisemmin eläkkeelle jääneiden tuloja suuremmat.
Väestöryhmien välisten erojen kasvu näkyi myös siinä, että ns. ammatissa toimimattomien kulutus yksipuolistui ja menoista entistä isompi osa meni välttämättömimpiin tarpeisiin, ruokaan ja asumiseen. Sen sijaan ammatissa toimivien ja eläkeläisten talouksissa vastaava osuus pysyi lähes ennallaan. Myös näiden väestöryhmien asumismeno-osuudet kasvoivat, mutta vastaavasti elintarvikkeiden meno-osuudet pienenivät.