Ranska 2006. Ohjaus: Luc Besson. Käsikirjoitus Luc Bessonin kirjan pohjalta: Luc Besson, Celine Garcia. Kuvaus: Thierry Arbogast, Dominique Delguste. Tuotanto: Luc Besson, Emmanuel Prevost. Pääosissa: Freddie Highmore, Mia Farrow. Kesto: 105 min. Levittäjä: Scanbox.
Ranskalaisen Luc Bessonin Suuri sininen ja Atlantis olivat huumaavan hienoja elokuvia. Bessonin maine on paljolti näiden elokuvien ansiota. Tyttö nimeltä Nikita oli jännitteillä ladattu trilleri ja Subway kiehtovaa uutta elokuvaa. Viides elementti ja Jean d'Arc sen sijaan tuntuivat ylityöstetyiltä spektaakkeleilta vailla tunnetta. Bessonin kymmenes elokuva, Arthur ja minimoit, perustuu häneen omaan lastenkirjaansa ja on ohjaajan töistä kiistatta kehnoin. Elokuva yhdistää näytelmäelokuvaa ja animaatiota sotkuisin tuloksin.
Elokuva sijoittuu 1960-luvun Connecticutiin, jossa 10-vuotias Arthur (Freddie Highmore)asuu mukavan isoäitinsä (Mia Farrow) kanssa. Pojan vanhemmat matkustelevat maailmalla eivätkä ole kovin kiinnostuneita lapsestaan. Isoisä Archibald on mystisesti kadonnut neljä vuotta sitten ja jättänyt jälkeensä tukevat velat ja kuvitetut Afrikan päiväkirjansa. Niissä on lupaavia vihjeitä puutarhaan haudattujen rubiinien sijainnista. Isoisän muistiinpanot alkavat kiinnostaa Arthuria, etenkin kun sydämetön rakennuttaja vaatii isoäidiltä saataviaan tai muuten kotitalo on mennyttä. Arthurilla on vain muutama päivä aikaa löytää isoisän kätkemä aarre. Hänen on myös keksittävä keino kutistaa itsensä, jotta pääsisi pikkiriikkisten minimoiden maanalaiseen valtakuntaan. Maan uumenissa odottaa toinenkin uhka: kammottava velho Maltazard (David Bowie) yrittää väkivalloin alistaa minimoit valtaansa. Arthurin auttaessa prinsessa Seleniaa taistelussa pahiksia vastaan ilmassa väreilee myös romantiikkaa.
Elokuvassa puhutaan aivan liikaa ja dialogi on kummallista. Arthur, isoäiti ja muut ihmiset puhuvat vanhahtavasti 60-lukulaisittain, mutta minimoiden valtakunnassa taasen eletään tyylillisesti ja kielellisesti nykyisyydessä. Besson on lainaillut ideoita muista saduista ja ennen muuta kuningas Arthurin legendasta. Kun Arthur kutistuu, kaikki magia ja jännitys yllättäen katoavat tyystin.
Minimoit näyttävät videopelien peikkonukeilta, joilla on Mr.Spockin korvat. Hahmot ovat sotaisia ja rumia, ja niistä on kovin vaikea pitää. Herkkä Freddie Highmore, jonka taitoja on saatu todistaa Jali ja suklaatehdas -elokuvassa ja Finding Neverlandissa, menee täysin hukkaan tässä sähellyksessä. Englanninkielisen version ääninä kuullaan mm. Madonnaa, David Bowiea ja Robert De Niroa. Bessonilla näkyy olevan loistavat suhteet viihdemaailmaan.
3D-animaatioon on pantu rahaa, aikaa ja vaivaa, mutta seitsemän vuotta kestäneen projektin tulos on kalsea sotku. Aikuisiin videopelejä muistuttava psykedeelinen rymistely ei vetoa, eivätkä lapset löydä hektisistä ja toraisista hahmoista samastumispintaa. Toiminta on aggressiivista mutta ei jännittävää, eikä juonessa ole animaatioille tyypillisiä hauskoja tai ironisia elementtejä. Lisäksi tarinan kahden maailman välillä ei ole mikäänlaisia emotionaalisia siteitä. Kenelle Arthur ja minimoit oikein on suunnattu?
Teksti: Minna Karila