Australiasta Suomeen elämänsä rakkauden perässä. 24 talvea sitten tänne asettunut Andy Darlington treenaa nyt surffausta Vantaanjoella.
Andyn rinnassa pomppii yhä vahvana surffarin sydän, joten hän pystyy kuvittelemaan ja tuntemaan laineet kuivalla maallakin.
Joka toinen aamu Vantaalla kadulla voi kohdata oudon näyn, kun Darlington hyppää pyöränsä selkään ja nappaa kainaloonsa surffilaudan. Hän on jo tottunut ihmetteleviin katseisiin.
– Surffaan joessa Suomessa. Tiedän, että se kuulostaa oudolta ja näyttää hullulta, mutta se on oikeastaan hyvää harjoitusta. Treenaan päästäkseni surffaamaan Sri Lankaan.
56-vuotias Andy alkoi surffata uudelleen, kun välivuotta Australiassa pitänyt tytär innostui harrastuksesta ja halusi surffata isänsä kanssa.
Viime kesänä isä ja tytär tekivät jo ensimmäisen yhteisen matkan Portugaliin.
– Toivoisin, että Suomessa olisi aaltoja. Mutta hei, se on kuitenkin vettä ja voin meloa ja treenata. Pystyn harjoittelemaan surffausta myös takapihalla penkillä. Kuvittelen, että olen vedessä meressä ja aalto tulee, vaikkei se ei koskaan tulekaan, naurahtaa Darlington.
Andyn geeniperimästä on löytynyt 1,5 prosenttia suomalaista alkuperää, mikä selittänee hänen innostuksensa perisuomalaiseen avantouintiin ja luontoon.
– Surffatessani tunnen olevani osa luontoa. Näen uskomattomia asioita surffatessani delfiinien tai joskus myös haiden kanssa. Se on aika pelottavaa, mutta onnekseni minua ei ole vielä syöty. Minulla on vielä molemmat kädet ja jalat. Treenaan nyt, että voin surffata enkä huku.
Voi olla, että Andyn esimerkin innostamina Vantaanjoella nähdään muitakin surffareita. Sen verran kiinnostusta surffaus herätti rannassa.