Amerikankampamaneetti jatkaa Itämeren valloitustaan

Aranda palasi tänään neljän viikon pituiselta Itämeren seurantamatkaltaan. Matkan aikana kartoitettiin Pohjanlahden sekä varsinaisen Itämeren alueen suola-, happi- ja ravinnepitoisuuksia. Lisäksi sillä jatkettiin amerikankampamaneetin esiintymisen seurantaa Itämerellä.

Aineistoa kertyi 78 mittauspisteeltä eripuolilta Itämerta. Seurantamatka on osa Itämeren suojelukomission (HELCOM) koordinoimaa Itämeren seurantaohjelmaa.

Itämeren tila ei ole parantunut

Matkan aikana saadut tulokset kertovat, että ravinnepitoisuudet ovat Pohjanlahdella ja varsinaisella Itämerellä keskimääräisellä tasolla. Mitatut pitoisuudet mahtuvat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta viimeisen kymmenen vuoden vaihteluväliin. Pohjanlahdella fosfaattipitoisuudet olivat edelleen erittäin pienet.

Nitraattipitoisuudet ovat Selkämerellä kohtuullisia ja Perämerellä suurempia, mikä johtuu fosfaatin puutteesta.

Varsinaisella Itämerellä suolaisuuden harppauskerros sijaitsi noin 60-70 metrin syvyydessä. Sen alapuoliset vesimassat olivat joko vähähappisia tai hapettomia. Hapettomien alueiden laajuus oli samanlainen kuin vuonna 2007. Alueet olivat pohjoinen Itämeri, läntinen Gotlannin allas sekä itäisen Gotlannin altaan syvänteet.

Rikkivetypitoisuudet olivat hieman kasvaneet viime vuodesta itäisellä Gotlannin altaalla. Rikkivetyä esiintyi edelleen 100 metrin syvyydestä lähtien pohjaan saakka. Läntisellä Gotlannin altaalla rikkivetyä löytyi jo 70 metrin syvyydestä, yleisemmin kuitenkin 90 metrin syvyydestä. Pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin 2007.

Itämeren tila ei näiltä osin ole parantunut, mutta se ei ole huonontunutkaan.

Amerikankampamaneetteja Ahvenanmeren syvänteissä

Amerikankampamaneetteja (Mnemiopsis leidyi) löydettiin suurina tiheyksinä Ahvenanmeren syvänteistä ja eteläiseltä Itämereltä. Vähän kampamaneetteja esiintyi Selkämerellä, Saaristomeren eteläosassa ja varsinaisen Itämeren pohjoisosissa.

Amerikankampamaneetin pohjoinen esiintymisraja on edelleen Merenkurkussa. Perämereltä ei löytynyt yhtään yksilöä.

Tiheimmät esiintymät löytyivät Ahvenanmeren hapekkaasta syvänteestä. Tutkijoita hämmästyttää se, että amerikankampamaneettimäärä oli yli kuusinkertainen kesän ja syksyn havaintoihin verrattuna.

Todennäköisesti syyskuussa havaitut munat ovat kehittyneet syksyn kuluessa toukkavaiheiksi, jotka näyttävät hyvin selviävän jäättömästä talvesta.

Ahvenanmeren tihein yhteisö oli myös yli kaksinkertainen eteläisen Itämeren tiheimpiin havaintoihin verrattuna. Koko Itämerellä suurin osa yksilöistä oli pieniä. Suurimmat yksilöt löytyivät eteläiseltä Itämereltä.

Myös eläinplanktonia on paljon vuodenaikaan nähden, mikä tarjoaa amerikankampamaneeteille hyvät ravinto-olot.

(MTV3)