USA 1999. Ohjaus: Paul Weitz. Käsikirjoitus: Adam Herz. Tuotanto: Warren Zide ja Craig Perry. Kuvaus: Richard Crudo. Leikkaus: Priscilla Nedd-Friendly. Pääosissa: Jason Biggs, Shannon Elizabeth, Alyson Hannigan, Chris Klein, Natasha Lyonne, Thomas Ian Nicholas, Tara Reid, Seann W. Scott, Mena Suvari, Eddie Kaye Thomas ja Eugene Levy. Kesto: 96 min.
Mistään aiheesta ei liene väännetty niin montaa ja vaihtelevantasoista teinitekelettä kuin pukille pääsystä ja sille pyrkimisestä kaikin keinoin. Feminismin myötä on lajityypeistä aivottomimpaan ilmestynyt myös tiettyä itseironiaa, eikä traumaattista neitsyydenmenetystraditiota enää tarkastella vain poju pontevien näkökulmasta. Paul Weitzin uudessa ilottelussa varsinaisissa pääosissa törmäilevät toki nuoret urhot, mutta tytöt ovat toimissaan vähintään yhtä aktiivisia. Kaikki toimii lajitietoisesti ja kieli visusti poskessa - tuttuihin juttuihin kuitenkin keskitytään, eli siihen miten himputin hankalaa on olla nuori ja puutteessa.
Tarinassa joukko 18-vuotiaita lukiolaisheppuja saa tarpeekseen nöyryyttävästä kokemattomuudestaan, kun koulun ratkaisevat päättäjäistanssiaiset ovat ovella: sukukalleudet on viimeistään siellä saatava käyttöön, satulaan on päästävä, pikkuveli vapautettava tuskistaan ja salami piilotettava sinne minne se kuuluu! Herrat lyövät himokkaat päänsä yhteen ja kehittävät kukin oman juonensa vastakkaisen sukupuolen kaatamiseksi: yksi luottaa internetin deittipalveluun, toinen huijauksella rakenneltuun panomiehen maineeseensa ja kolmas liittyy tenoriksi koulun nörttikuoroon.
Epätoivoisia siis ollaan, mutta kaikkein heikoimmin luistaa Jimillä (Jason Biggs), jolta naisseurassa tahtoo valahtaa kusi sukkaan ja tilaisuudet hukkaan toinen toisensa perään. Asiaa ei auta 50-luvun perhesarjasta reväisty isä, joka tyrkyttää omia sukupuolivalistusoppejaan jokaiseen väliin, luonnollisesti täysin myöhässä. Jimin piirakankaipuu alkaa olla niin kova, että tyydytykseen välttää jopa äidin höyryävä omenatorttu...
Miehiksi tietysti kasvetaan aivan muuta kuin sängyn kautta, ja odotettujen tanssiaisten koittaessa poikia kiinnostaa muukin kuin vaakatason mambo. Rakkaus on jykevää ja tytöilläkin järki ja tunteet. Hameellisista perinteinen kiltti tyttö panee arvot kohdalleen, riuskaotteinen "hyvä jätkä" (Natasha Lyonne) avittaa poikia naisellisiin saloihin ja täysnörtti huilisti tietääkin huilulleen yllättävää käyttöä. Ihailtu atleettipoika Oz (Chris Klein) oppii, että elämässä on muutakin kuin haavipallo ja itsekäs ilkiö Stifler (Seann W. Scott) saa opetuksen. Seksikeskeistä keitosta hämmentää Stiflerin hyvinsäilynyt ja sensuelli äiti (Jennifer Coolidge), joka tykkää sekä viskeistään että miehistään 18-vuotiaina.
Poikien mielikuvituksellisista metsästyspulmista, nokkelien neitosten kostoiskuista ja toinen toistaan nihkeämmistä nöyryytystilanteista räävitään riemua, joka jaksaakin vetää suun muutamaan hymyyn, kiitos reippaiden nuorten näyttelijänalkujen. American Pie on kaikessa pinnallisuudessaan sympaattisen rehti ja harmiton tuttavuus, joka vie loppuunhinkatun aiheensa sopivasti yli hyvän maun rajojen. Mahtuupa mukaan muutama hupaisa elokuvaviittauskin.
Teksti: Tuuve Aro
Kuvat: Sandrew Metronome