Jalkapallohullussa Espanjassa muistisairaiden ihmisten tunteita ja laji-intohimoa yritetään virkistää vuosikymmenien takaisilla jalkapallomuistoilla.
Toissa vuonna barcelonalainen Universitat Autónoma -oppilaitos UAB julkisti tutkimuksen, jossa selvitettiin, miten puhuminen jalkapallosta virkisti alzheimerista kärsivien potilaiden muistia, tarkkaavaisuutta ja mielialaa.
Tutkimukseen tarttui Líbero-jalkapallolehti, joka yhdessä UAB:n kanssa pystytti projektin Fútbol v Alzheimer, Jalkapallo vastaan Alzheimer.
Líbero on julkaissut tähän mennessä neljä erikoisnumeroa, jotka kukin keskittyy tietyn vuosikymmenen jalkapallotapahtumiin Espanjassa 1940-luvulta 1970-luvulle. Kansikuvissa ovat Barcelonan Laszlo Kubala ja Johan Cruyff, Real Madridin Alfredo di Stéfano, ja Brasilian supertähti Pelé.
– Joka ikäluokalle on oma lehtensä. Niissä ei ole pitkiä juttuja tai vastaavia. Kyse ei ole oikeastaan lukulehdestä tai retrolehdestä. Sisältö palvelee lääketietiedettä, kertoo Líberon päätoimittaja Diego Barcala brittiläisessä Blizzard-julkaisussa.
Kuka näistä ei pelannut Barcelonassa?
Sisältöä on mietitty alan lääkäreiden kanssa.
1970-luvun jalkapallolle omistettu lehti esimerkiksi kysyy muistisairaalta, mitkä pelaajat eivät pelanneet Barcelonan joukkueessa.
Blizzardin mukaan terapiatunnilla eräs potilas tunnisti heti Real Madridin pelaajan Vicente del Bosquen, vaikka tämä olikin phososhopattu Barcelonan pelipaitaan. (del Bosque on Espanjan maajoukkueen nykyinen valmentaja.)
– Alzheimer pyyhkii muistin, mutta se ei pyyhi pois intohimoa jalkapalloon, eikä tunteita, ja niitä me haluamme tuoda esiin terapiassamme, sanoo UAB:n tutkija Laura Coll.
Liberon päätoimittaja Barcala lisää, että jalkapallomuistoterapia on tärkeää myös omaisille.
Isä muisti seurahymnin sanat
Projektista on tullut runsaasti palautetta. Barcala kertoo tapauksesta, missä 30-vuotias mies oli tuskainen siitä, ettei hänen isänsä enää muistanut poikansa nimeä.
Poika päätti soittaa isälleen jalkapalloseura Atlético Madridin hymnin alkuosan, ja isä osasi sen sanat loppuun asti.
– Perheillä on turhautumista siitä, etteivät he voi olla vuorovaikutuksessa (muistisairaan kanssa), mutta jalkapallon avulla he itkevät, nauravat, hyppivät, huutavat, puhuvat ja keskustelevat - se on uskomatonta, Barcala kertoo.
Tärkeää jalkapalloterapian hyödyllisyydessä on takavuosikymmenien erilainen lajikulttuuri.
Toisin kuin globaalin televisioinnin ja netin aikakaudella, ennen vanhaan fanit näkivät vain oman joukkueensa kotipelit seuran stadionilla. Oman seuran otteluita kuunneltiin myös radiosta, sillä televisioidut ottelut olivat nykyistä huomattavasti harvempaa herkkua.
Tutut radioäänet podcasteina
Niinpä ikääntyneemmät fanit muistavat erityisen hyvin juuri kannattamansa joukkueen pelaajat, joukkueen huippuhetket ja dramaattiset tappiot.
Líbero suunnitteleekin vanhoista otteluista podcasteja, joista muistisairaat voivat kuunnella tietyn tärkeän ottelun, jota selostaa tuttu radioääni. Lehti haluaa myös, että ihmiset voivat itse luoda netissä lehden sisällön esimerkiksi suosikkiseuransa tietyn vuosikymmenen valokuvien ja tietojen ympärille.
– On kiva muistaa mukavia asioita. Pahat asiat unohdan, mutta hyvät asiat ovat kivoja, sanoo eräs muistisairas projektin videolla.