Alvar Aallon koti avattu jälleen yleisölle

Kun Alvar ja Aino Aalto muuttivat linnamaiseen taloonsa kallioiselle rinteelle vuonna 1936, Helsingin Riihitie oli maalaisidylliä. Huopalahteen kuuluvaa Munkkiniemeä pidettiin veroparatiisina, koska kunnallisvero oli siellä alhaisempi kuin Helsingissä.

Alvar Aalto piirsi talonsa koskemattomaan luontoon mahdollisimman hyvin sopivaksi: patio, kattoterassi ja seitsemän ulko-ovea. Puutarhaan luumupuita ja vesiallas, josta kesy kurki kävi juomassa. Kotiaan piirtäessään ankara funktionalisti löysi itsestään romanttisen puolen: köynnöskasveja julkisivua pehmentämään, puutarhaan liuskekivipolkuja ja perinteinen riukuaita. Kotinsa rauhassa Alvar Aalto piirsi kaikki merkittävimmät rakennuksensa.

-Minun mielestäni eräs Aallon arkkitehtuurin eräs hienoimpia asioita on juuri se tapa, jolla hän sijoittanut rakennuksensa luontoyhteyteen, siihen maisemakokonaisuuteen. Siinä hän on kyllä ollut erittäin taitava. Tosin sitten monet ovat esimerkiksi Enso-Gutzeitin talosta hieman eri mieltä, mutta sitäkin voi ajatella niin monesta näkökulmasta, sanoo Alvar Aalto -säätiön johtaja Markku Lahti.

-Luonto oli Aallolle erittäin tärkeä. Muun muassa hänen kesäpaikassaan Muuratsalon koetalossa oli kielletty haravoimasta polkuja ja katkaisemasta kuivia oksia. Luonnon piti antaa olla rauhassa, Lahti kertoo.

Sama rauhan vaatimus koski Aaltoja itseään. Kodin arkkitehtitoimisto jäi nopeasti perheen omaan käyttöön ja talo hiljeni.

-Tämä talo oli hyvin suljettu, että aika harvat olivat ne, jotka täällä kävivät. Aaltojen perhe-elämä oli hyvin suojattua ja suojeltua ulospäin.

Talon vanha kalustus on säilynyt lähes kokonaisuudessaan, ja nyt kävijä voi ihmetellä Alvar ja Aino Aallon häämatkaltaan Italiasta ostamia koristeellisia ruokapöydän tuoleja, Säynätsalon kunnantaloon suunniteltua lamppua tai Aino Aallon turkulaista flyygeliä.

-Aaltohan kirjoitti siitä, että koti ei saa olla sama asia kuin huonekalunäyttely. Monet ihmettelevät sitä, että täällä on monia muitakin kuin Aallon omia huonekaluja ja jopa hyvin erikoisia ratkaisuja.

Esimerkiksi olohuoneen vanhan nojatuolin Aalto hankki Jyväskylän-kotiinsa jo 1920-luvulla - mukava huonekalu, jossa on erittäin miellyttävä istua. Sen vieressä taas on Aallon itsensä suunnitteleman metallisen tupakkapöydän prototyyppi. Niitä on tehty vain yksi ainoa kappale.

-Hänhän koko elämänsä aina kokeili uusia asioita. Se kuului hänen siihen innovatiiviseen mielenlaatuunsa. Tässä talossakin on käytetty mm. sellaista eristysratkaisua seinissä, joka ei täytä alkuunkaan nykyajan normeja, kertoo johtaja Markku Lahti.

Kylpyhuoneessa komeilevat yhä - aikanaan hyvin edistykselliset - Paimion parantolaan 1930-luvulla suunnitellut kalusteet. Talovanhus on tasakatosta huolimatta säilynyt ilman Aallolle tyypillisiä vesivahinkoja, ja sisustus on yhtä ajattoman kaunis kuin valmistuessaan.

-Talo on kestänyt aikaa oikeastaan hämmästyttävän hyvin. Rakennushan kohta 70 vuotta vanha. Nyt kun peruskorjaus tehtiin, täällä uusittiin vesijohdot, viemärit ja sähköt. Pinnat putsattiin hienovaraisesti, koska tarkoitus oli kuitenkin säilyttää talon henki ja patina. Korjaus on ollut pikemminkin restaurointia, Lahti luettelee.

Ainoa mitä puolisen miljoonaa euroa maksaneessa peruskorjauksessa ei saatu säilymään, oli Aaltojen eläessä talossa alati leijunnut tupakan tuoksu.

(MTV3)

(Huomenta Suomi 13.09.2002)