(Rhino Entertainment / Warner Music Finland)
Kauhurokin kummisetä Alice Cooper oli alun perin yhtye, jonka nokkamies totteli kyseistä nimeä. Vuonna 1974 yhtye hajosi, mutta aiemmin Vincent Furnierina tunnettu vokalisti jatkoi tunnetulla nimellä, tunnetuin seurauksin. Nykyään 64-vuotias Cooper on vieraillut Suomessa keikoilla useasti, viimeksi vaari lämmitteli Iron Maidenia Helsingissä kesällä 2011.
Warnerin originaalialbumisarjaan Cooper on saanut mukaan yhtyeen albumit, eli kaikki viisi levyä, jotka bändi tehtaili ennen kuin siirtyivät tauolle. Tuon tauon aikanahan Cooperiksi nimensä muuttanut Furnier aloitti soolouransa ja yhtyeen jäsenet olivat vuosikaudet vihoissa asian tiimoilta.
Debyyttilevy Pretties for You vuodelta 1969 on ilmestymisajankohtaansa nähden varsin simppeli, psykedeelinen rocklevy. Pientä aloituskankeutta on havaittavissa, mutta hyvä levy on kyseessä. Levyn parhaimpiin kappaleisiin kuuluu levyn pisin biisi Fields of Regret, jossa kuultavat huuliharput, bassokuviot, kitarariffit ja yleinen jammailumeininki lämmittävät The Doors –fania. Levyn toinen helmi on Reflected, jonka sävelkulkua Cooper toisti hittibiisillään Elected vuosia myöhemmin.
Alkuvuonna 1970 ilmestynyt kakkoslevy Easy Action on myös psykedeelispainotteinen. Levyltä löytyvä Mr. & Misdemeanor lienee bändin ensimmäinen ”hittibiisi”. Hittiä ei kuitenkaan tältä eikä edeltäjältä tullut ja molempia levyjä pidettiin floppeina. Oli siis tehtävä uran kannalta tärkeitä ratkaisuja ja yksi niistä oli Bob Ezrinin palkkaaminen tuottajaksi. Tuloksena oli loppuvuodesta 1970 julkaistu loistelias Love it to Death. Erinomaisten I’m Eighteenin ja Ballad of Dwight Fryn sisältämän kiekon myötä bändi breikkasi vihdoin laajemmalle fanikunnalle ja turvasi tulevaisuuden, aivan kuin oli tavoitekin.
Seuraava levy – loppuvuonna 1971 ilmestynyt Killer – sisälsi mm. rockklassikon Under My Wheels ja sementoi Alice Cooper –yhtyeen aseman rockhistoriassa. Levyn muita helmiä ovat Dead Babies, aikoinaan Kirkankin levyttämä Yeah, Yeah, Yeah sekä Be My Lover. Levyä seuranneen kiertueen aikana Cooper toi lopullisesti keikkasettiin kauhuelementit ja bändin musiikki alkoi toimia soundtrackina konserteissa nähtäville kammotuksille.
Kesällä 1972 ilmestyi bändin viides pitkäsoitto School’s Out, joka jatkoi menestystarinaa. Nimikappale on jäänyt parhaiten elämään, sitä on jo 40 vuoden ajan soitettu koulujen päättäjäisten aikaan ympäri maailman. School’s Out –levy meni aikoinaan Billboardin listalla sijalle 2, mutta näistä Bob Ezrinin tuottamista Cooper-levyistä se on selkeästi heikompi kuin edeltäjänsä ja seuraavana tullut Billion Dollar Babies, jota ei tälle kokoelmalle enää saanut mahtumaan.
Hassua, miten Cooper on muuttunut vuosien varrella, päätyen Pretties-levyn pörinöistä glam rockin kautta tekemään comebackin kasarirockin loppumetreillä ja vielä kerran uusiutumaan trendien mukana ja vetämään vuosituhannen vaihteessa jopa ihan tiukkaa mättömetallia kahden levyn verran. Aina äijä on kuitenkin palannut siihen tyyliin, joka hänelle parhaiten sopii eli glamvivahteiseen hard rockiin.
Pretties for You: * * * ½
Easy Action: * * * ½
Love it to Death: * * * * ½
Killer: * * * * *
School's Out: * * * * ½