Kanada/Englanti/USA 2005. Käsikirjoitus ja ohjaus: Atom Egoyan, Rupert Holmesin romaanin pohjalta. Tuotanto: Robert Lantos, Atom Egoyan. Kuvaus: Paul Sarossy. Leikkaus: Susan Shipton. Pääosissa: Kevin Bacon, Colin Firth, Alison Lohman, David Hayman, Rachel Blanchard, Maury Chaykin, Sonja Bennett, Kristin Adams, Deborah Grover, Beau Starr. Kesto: 108 min.
Eroottinen trilleri Alaston totuus on ristiriitainen kokemus, eikä kovinkaan positiivisessa mielessä. Se avautuu ultratyylikkäästi svengaavana epookkina, jossa 1950-luvun puvut suhisevat, jatsi raikaa ja Amerikan viihdemaailma on polvillaan tv:ssä hauskuuttavan ihmekaksikon, Lanny Morrisin (Kevin Bacon) ja Vince Collinsin (Colin Firth) edessä. Näyttelijät ovat siis hyviä ja ulkoiset puitteetkin pysyvät komeina loppuun saakka – mutta sotkuinen juoni hajoaa käsiin ja muuttuu pitkin matkaa yhä tympeämmäksi. Kanadan-egyptiläiseltä ohjaajalta Atom Egoyanilta (Exotica 1996) näyttää karanneen mopo pahasti käsistä, ja hyvä maku mopon mukana.
1970-luvulla nuori kunnianhimoinen naisjournalisti (Alison Lohman) kirjoittaa paljastavaksi tarkoitettua elämäkerta-artikkelia lapsuutensa sankareista, legendaarisesta komediaduosta jonka yhteinen menestystarina on katkennut parikymmentä vuotta aiemmin kun miesten hotellihuoneesta on löytynyt alaston naisen ruumis. Menneisyyden mustanpuhuvaa vyyhteä aletaan keriä auki toisistaan erkaantuneiden Lannyn ja Vincen versioina: takautumina täynnä seksiä, huumeita ja mafiakytköksiä. Ja pitkästyttävää jorinaa.
Rupert Holmesin romaaniin perustuva film noir -mysteeri täyttyy erinäköisistä petoksista, valeidentiteeteistä ja kiristyssuhteista, joissa raha ratkaisee ja aseet puhuvat. Kaikki tapahtuu toinen toistaan prameammissa hotellisviiteissä, niiden turkooseilla jättiuima-altailla ja kultahanaisissa kylpyhuoneissa. Intensiteetin ja logiikan sijaan onkin panostettu näyttävään ajankuvaan, kaikkinaisen lämmön ja samastuttavuuden jäädessä uupumaan. Henkilöt, joiden kohtaloista tässä pitäisi kiinnostua, ovat b-leffojen tapaan yksitasoisia, lähinnä läpeensä vastenmielisiä: Lanny Morris esimerkiksi määrittelee naiset sen perusteella miten nämä reagoivat kolmannen henkilön keskeyttämään yhdyntään.
Alaston totuus kuvaa (muun muassa) seksin ja vallan kytköksiä miesten johtamassa, korruptoituneessa viihdebisneksessä – mutta kuvatun elämänpiirin asenteet näyttävät oudosti tarttuneen kuvausryhmään; elokuvan otteessa on jotakin perin juurin niljaista ja mässäilevää. Se ei jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta esitellä paljasta naisenpintaa; seksikohtaukset ovat pitkitettyjä, tarkkaan kuvattuja ja usein täysin tarpeettomia. Edestä takaa ja sivusta tehdään temppuja, ja huipentumana tarjoillaan kahden nuoren kauniin naisen välinen kohtaus mieskatsojien tirkisteltäväksi.
Liekö lahjakas nuori näyttelijätär Alison Lohman (Valkoinen oleanteri, Pelimiehet) tiennyt mihin on nokkansa pistänyt lähtiessään mukaan moiseen tahmaan?
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Scanbox Finland