HJK:n riveissä vuosikymmenen verran laitapakkina luutinut Aarno Turpeinen on ollut mukana kotimaisen Veikkausliigan historian kaikilla kausilla. 33-vuotiaalla pelurilla on kasassa liigan ennätysmäärä, 358 Veikkausliigaottelua, ja lisää kertyy, mikäli lonkka kestää.
Turpeinen aloitti jalkapalloilijan uransa OTP:n riveissä. Oulusta pelurin tie vei pariksi kaudeksi Rovaniemelle RoPS:n riveihin, josta matka jatkui Helsinkiin ja HJK:n paitaan.
- Taisin olla seitsemän vanha, kun menin kavereiden mukana OTP:n harjoituksiin. Jalkapallosta innostuin niin paljon, että nyt sitä on tullut pelattua jo iät ja ajat. OTP:ssa pelasin junnuvuosista edustustasolle saakka. Seuran nimi vaihtui FC Ouluksi ja siinä pelasin vielä kauden kunnes lähdin Rovaniemelle. Sieltä sitten eksyin Helsinkiin ja täällä on taidettu viihtyä, sillä nyt on menossa jo kymmenes kausi Klubissa, Turpeinen kertoo.
Kahden RoPS:ssa vietetyn kauden jälkeen Turpeinen oli uransa käännekohdassa. - Minulla oli opiskelupaikka Oulussa, ja Rovaniemellä ei tehnyt mieli enää pelata. Oli hyvin lähellä, ettei minulle tullut välivuotta jalkapalloilijan uralla. HJK:ssa Helinin Make loukkaantui ja seura tarvitsi puolustajaa. Lyytikäinen soitti minulle ja tulin Helsinkiin näytille. Sain sopimuksen, ja siitä lähtien sitä on jatkettu aina tähän päivään saakka.
Kotimaisen jalkapallon parissa Turpeinen on voittanut kaiken mahdollisen. Liigamestaruuksia hän on juhlinut kolmesti, Suomen cupin voittoa neljä kertaa ja Liigacupin kultajuhlat on vietetty kolmesti. A-maajoukkuepaidassakin esiintymiskertoja on 16. Jostain syystä ura ei ole kuitenkaan urjennut ulkomaille saakka.
- En ole sen aktiivisemmin ulkomaille pyrkinytkään. Ja kyllä kiinnostuneet seurat olisivat ottaneet yhteyttä. Mitään sen konkreettisempaa tarjousta ei kuitenkaan ole koskaan tullut. En ole oikeastaan koskaan pelannut sopimustani loppuun HJK:ssa, vaan sitä on jatkettu ennen päättymistä. Ehkä silläkin on ollut vaikutusta.
Turpeisen kultaisimmat ja samalla ehkä karvaimmat muistot ovat kaudelta 1998-99, jolloin HJK selvitti tiensä Mestarien liigaan.
- Liigamestaruudet ovat aina maistuneet makeilta, mutta Mestarien liigaan pääsy oli ainutkertainen tapahtuma. Metz-ottelun jälkeen oli upea hetki ja tunne, kun jatkopaikka saavutettiin. Värikäs oli myös Armenian-reissu, mutta Metziä vastaan pelasimme fiksusti joukkueena ja ottelut menivät meidän käsikirjoituksen mukaan. Se saamani pelikielto sapettaa vieläkin, sillä en tosiaankaan lyönyt vastustajaa ja monta hyvää Mestarien liigan ottelua jäi pelaamatta, Turpeinen manaa.