HJK:n riveissä vuosikymmenen verran laitapakkina luutinut Aarno Turpeinen on ollut mukana kotimaisen Veikkausliigan historian kaikilla kausilla. 33-vuotiaalla pelurilla on kasassa liigan ennätysmäärä, 358 Veikkausliigaottelua, ja lisää kertyy, mikäli lonkka kestää.
Turpeinen aloitti jalkapalloilijan uransa OTP:n riveissä. Oulusta pelurin tie vei pariksi kaudeksi Rovaniemelle RoPS:n riveihin, josta matka jatkui Helsinkiin ja HJK:n paitaan.
- Taisin olla seitsemän vanha, kun menin kavereiden mukana OTP:n harjoituksiin. Jalkapallosta innostuin niin paljon, että nyt sitä on tullut pelattua jo iät ja ajat. OTP:ssa pelasin junnuvuosista edustustasolle saakka. Seuran nimi vaihtui FC Ouluksi ja siinä pelasin vielä kauden kunnes lähdin Rovaniemelle. Sieltä sitten eksyin Helsinkiin ja täällä on taidettu viihtyä, sillä nyt on menossa jo kymmenes kausi Klubissa, Turpeinen kertoo.
Kahden RoPS:ssa vietetyn kauden jälkeen Turpeinen oli uransa käännekohdassa. - Minulla oli opiskelupaikka Oulussa, ja Rovaniemellä ei tehnyt mieli enää pelata. Oli hyvin lähellä, ettei minulle tullut välivuotta jalkapalloilijan uralla. HJK:ssa Helinin Make loukkaantui ja seura tarvitsi puolustajaa. Lyytikäinen soitti minulle ja tulin Helsinkiin näytille. Sain sopimuksen, ja siitä lähtien sitä on jatkettu aina tähän päivään saakka.
Kotimaisen jalkapallon parissa Turpeinen on voittanut kaiken mahdollisen. Liigamestaruuksia hän on juhlinut kolmesti, Suomen cupin voittoa neljä kertaa ja Liigacupin kultajuhlat on vietetty kolmesti. A-maajoukkuepaidassakin esiintymiskertoja on 16. Jostain syystä ura ei ole kuitenkaan urjennut ulkomaille saakka.
- En ole sen aktiivisemmin ulkomaille pyrkinytkään. Ja kyllä kiinnostuneet seurat olisivat ottaneet yhteyttä. Mitään sen konkreettisempaa tarjousta ei kuitenkaan ole koskaan tullut. En ole oikeastaan koskaan pelannut sopimustani loppuun HJK:ssa, vaan sitä on jatkettu ennen päättymistä. Ehkä silläkin on ollut vaikutusta.
Turpeisen kultaisimmat ja samalla ehkä karvaimmat muistot ovat kaudelta 1998-99, jolloin HJK selvitti tiensä Mestarien liigaan.
- Liigamestaruudet ovat aina maistuneet makeilta, mutta Mestarien liigaan pääsy oli ainutkertainen tapahtuma. Metz-ottelun jälkeen oli upea hetki ja tunne, kun jatkopaikka saavutettiin. Värikäs oli myös Armenian-reissu, mutta Metziä vastaan pelasimme fiksusti joukkueena ja ottelut menivät meidän käsikirjoituksen mukaan. Se saamani pelikielto sapettaa vieläkin, sillä en tosiaankaan lyönyt vastustajaa ja monta hyvää Mestarien liigan ottelua jäi pelaamatta, Turpeinen manaa.
Peli muuttuu – muuttuuko Turpeinen
Turpeinen on ollut mukana Veikkausliigassa sen synnystä lähtien. Aarno on saanut seurata kotimaisen jalkapallon kehitystä ja muutosta 90-luvun alusta tähän päivään saakka.
- Kehitystä on tapahtunut ammattimaisempaan suuntaan. Kun aloitin liigaurani, leipä oli hankittava oikeista töistä päivällä, ja illalla pelattiin ja harjoiteltiin. Seurojen resurssit ovat parantuneet siten, että voidaan harjoitella kahdesti päivässä ja keskittyä vain jalkapalloon. Nykyisin suomalaisia pelaa paljon enemmän ulkomailla, kun ennen vanhaan A-maajoukkuekin koostui pääosin kotimaisessa liigassa pelaavista miehistä. Tuntuu myös siltä, että nuoria miehenalkuja on nykyään paljon enemmän edustusjoukkueissa kuin aiemmin. Tai sitten olen tulossa vain itse vanhaksi, Turpeinen naurahtaa.
Liigakonkarin silmissä jalkapallo pelinä on muuttunut ja muuttuu edelleen niin kotimaassa kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin. - Peli on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi, eli puolustetaan ja hyökätään koko joukkueen voimin. Hyökkääjät puolustaa ja puolustuksesta lähtee hyökkäys.
Lajin kehitystä varten Turpeisen keinot ovat seuraavat: - Lisää miehiä ulkomaille ja menestystä maajoukkuetasolla. Lisää rahaa kotimaisille seuroille, ja sitä kautta pystyisimme haastamaan suurempienkin maiden seuroja eurocupeissa. Juniorikoulujen tulisi tuottaa lisää hyviä pelaajia. Ei kai sitä ole mitään taikatemppua, miten esimerkiksi yleisömäärät saataisiin pilviin kotisuomen liigassa. Pitkäjänteistä työtä on tehtävä ja niin sitä tehdäänkin, Turpeinen pohtii.
Jalkapallo on kehittynyt lajina, mutta onko Turpeinen pelaajana? - Ainakin sitä kokemuksen kartuttua lukee peliä paremmin. Myös käsitys itse pelistä paranee iän myötä. HJK on kyllä ollut kehitykseni kannalta hyvä paikka ja näkisin, että olen mennyt eteenpäin pelurina näinä vuosina.
"Apa" analysoi itsensä perusvarmaksi peluriksi, jolla ei ole varsinaisia heikkouksia. Nopeutta löytyy tarvittavasti ja taitoa riittävästi. Myös kunto on kohdallaan. - Tasaisuus on ehkä se vahvuuteni. En ole hirveän huono millään osa-alueella. Pelityylini on pysynyt pitkään samankaltaisena, ja joukkueen eteen teen aina niin paljon töitä kuin vain jaksan.
Optikko Turpeinen
Jalkapallon peluun ohessa Aarno Turpeinen on opiskellut ja valmistunut optikoksi. Leipä on siis taattu pöytään vielä pelaajauran jälkeenkin.
- Pelaajaurani aikana en ole optikon työtä tehnyt, sillä jos olisin, niin siinä olisi varmasti kärsinyt kumpikin ammattini. Se mitä teen pelaamisen jälkeen on vielä hämärän peitossa. Vasta viime aikoina olen miettinyt hieman enemmän tulevaisuutta pelaajauran jälkeen. Ainakin jalkapallon parista voisi hengähtää vuoden tai pari. Eli ei ainakaan valmennuspuolelle heti lopettamisen jälkeen. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Turpeinen on saanut pelata suuren osan urastaan terveenä, ja siksi hänelle onkin kertynyt komea määrä pelattuja liigaotteluita. Nyt ikää on mittarissa 33 vuotta, ja kehokin sen ajoittain ilmoittaa.
- Vähällä olen tähän saakka päässyt, mutta nyt vuoden sisällä molemmat nilkkani on tähystetty, ja edessä saattaa olla lonkkaleikkaus. Loukkaantumiset kuuluvat tähän lajiin, niitä tulee väkisin. Toivottavasti saadaan lonkka kuntoon, sillä mukavampi se on terveenä pelata, Turpeinen päättää.
Teksti: Pasi Heikkilä
(MTV3)