Formula ykkösten maailmanmestaruussarja alkoi 13. toukokuuta 1950 Englannin Silverstonesta. Ensimmäiseen MM-kauteen kuului seitsemän osakilpailua. Silverstonen lisäksi kilpailtiin Monacossa, USA:n Indianapolisissa, Sveitsin Bremgartenissa, Belgian 14 kilometriä pitkällä Span radalla, Ranskan Reimsissa sekä Italian Monzassa.
Kuljettajia oli mukana runsaasti heti ensimmäisistä kausista alkaen. Vuoden 1953 Saksan GP:llä on edelleen ennätys siitä, että startissa oli mukana eniten autoja, 34 kappaletta. Ensimmäisiä kausia hallitsivat Alfa Romeot, Maseratit ja Ferrarit. Auton painon tai muidenkaan mittojen suhteen ei ollut rajoituksia. Moottorin suhteen sen sijaan oli sääntöjä heti alusta alkaen: enimmäistilavuus oli 1 500 kuutiosenttiä ahdettuna tai 4 500 cm3 vapaasti hengittävänä. Alkuaikoina sääntöihin oli kirjattu sellainenkin erikoisuus, että jos tallin ykköskuskin auto petti alta, saattoi kakkoskuski luovuttaa autonsa jo keskeyttäneelle kuljettajalle. MM-pisteitä laskettiin viidelle parhaalle kuljettajalle. Voitosta tienasi kahdeksan pistettä, toisesta tilasta kuusi, kolmannesta neljä, neljännestä kolme ja viidennestä kaksi. Lisäksi kilpailun nopeimmasta kierroksesta sai yhden pisteen.
Vaikka ensimmäisen maailmanmestaruuden voittikin italialainen Giuseppe "Nino" Farina, niin 50-luvun suurin sankari oli Argentiinan Juan Manuel Fangio. Fangio on edelleenkin autourheilun kuningas, samanlainen käsite kuin Paavo Nurmi kestävyysjuoksussa. Fangio ei milloinkaan ajanut kovempaa kuin oli välttämätöntä. Ulkoisesti Fangiolla ei ollut suurmestarin tunnusmerkkejä. Hän oli iäkäs ja pyylevähkö. Harhaanjohtavan ulkomuodon alla piili kuitenkin poikkeuksellista lahjakkuutta: ilmiömäinen reaktionopeus, erinomainen näkökyky sekä perinpohjainen auton tekninen tuntemus. Fangio voitti maailmanmestaruuden viisi kertaa (1951, 1954-57). - Kukaan kilpa-autossa istunut ei koskaan ole tehnyt vähemmän virheitä kuin Fangio, on Stirling Moss ylistänyt kilpakumppaniaan.
Kuolema oli alusta lähtien läsnä formuloissa. Ensimmäinen suuri uhri oli kaksinkertainen maailmanmestari Italian Alberto Ascari, joka ehti saavuttaa lyhyeksi jääneellä MM-urallaan 13 osakilpailuvoittoa. Näistä yhdeksän tuli peräkkäisistä kisoista. Ascari oli legenda jo eläessään. Italia ei ole vielä tähän päiväänkään mennessä pystynyt synnyttämään hänelle arvoistaan seuraajaa. Ascari tunnettiin etenkin siitä, että kun hän kerran sai johtopaikan haltuunsa, oli häntä mahdotonta ohittaa. Ascari menehtyi ulosajossa 26. toukokuuta 1955 harjoitellessaan urheiluautokisaa varten kotiradallaan Monzassa. Koko Milano hiljentyi suremaan suurta poikaansa. Miljoona ihmistä liittyi sankarinsa hautajaiskulkueeseen.
50-luvun puoliväli oli Mercedesin ensimmäistä kulta-aikaa. Vuosien 1954-55 aikana Fangion ohjaama Hopeanuoli oli lajin merkittävin käsite. Auton lempinimi johtui siitä, että MM-sarjan alussa autoissa ei ollut sponsorien mainoksia, vaan autot maalattiin autovalmistajan kotimaan mukaan tietyn värisiksi. Hopeanharmaa oli Saksan (Mercedes-Benz) väri. Italian (mm. Ferrari) väri puolestaan oli punainen. Ensimmäistä kertaa Hopeanuoli-nimi esiintyi jo ennen F-ykkösten MM-sarjan alkua, kun Mercedes-Benzin ensimmäisessä kilpailussa vuonna 1934 autoista tehtiin alumiininkiiltoisia hiomalla maalia pois painon vähentämiseksi.
Mersu vetäytyi F1-radoilta kauden 1955 jälkeen Le Mansin kilpailussa tapahtuneen autourheilun historian pahimman onnettomuuden takia. Yleisön joukkoon sinkoutunut auto aiheutti 73 ihmisen kuoleman. Takaisin F1-radoille Mercedes palasi vasta vuonna 1994.