Kiekkoleijona numero 41
Heikki Riihiranta on osoitus siitä, kuinka pitkälle tahto voi kiekkoilijaa viedä.
Juhani Tammiselle ja Lasse Oksaselle Heikki Riihiranta edustaa taistelutahtoa. Molemmat myöntävät, ettei helsinkiläiskiekkoilijan taitotaso ollut mitenkään ylivertaista, mutta hän korvasi sen tahdolla ja taistelulla.
- Heksi on symboli sille, mitä jääkiekko pelinä on. Se on kamppailua voitosta niillä elementeillä, mitä kullakin on. Heksi oli loistava roolipelaaja. Häntä ei ollut varustettu millään ilmiömäisillä jääkiekkoilullisilla taidoilla, mutta hän oli kova, puolustava, fyysinen pakki, joka laittoi itsensä kaiken sekaan ja älykkäänä pelaajana kehitti itseään, Tamminen selvittää.
Tammisen mukaan Riihiranta pystyi nimenomaan älyllään kehittämään itsestään yhden Euroopan parhaista puolustavista puolustajista.
- Useimmiten hän pelasi Juha Rantasilan kanssa ja se oli juuri sitä, mitä kiekko parhaimmillaan on. Se on roolipeliä, jossa erilaiset lahjakkuudet täydentävät toisiaan. Rantasila oli teknisesti käsistään hyvä ja hän nousi ja osasi tehdä maaleja, Heksi taas oli erittäin hyvä yksi vastaan yksi tilanteissa ja hän putsasi maalinedustaa. Heksi oli fyysisesti ja henkisesti kova ja sen kautta kapteeni IFK:ssa ja kaikkialla arvostettu pelaaja, Tamminen lataa.
Riihiranta edusti Suomessa pääsarjatasolla ainoastaan Helsingin IFK:ta. Hän voitti seurassa viisi Suomen mestaruutta ja kaikkiaan yhdeksän SM-mitalia.
Kaukaloiden terrieri
Riihiranta oli Veli-Pekka Ketolan kanssa ensimmäiset suomalaiset, jotka tekivät ammattilaissopimuksen amerikkalaiseen WHA-liigaan. Riihiranta pelasi Winnipeg Jetsissä kolme kautta ja voitti WHA:n mestaruuden vuonna 1976.
- Heksi oli kaukaloitten terrieri. Hän pelasi armottomalla taistolla ja tahdolla. Heksi oli loistava henkinen esikuva siitä, jos jotain haluaa ja tykkää lajista, sille antaa silloin kaikkensa. Heksi antoi vielä pikkaisen enemmänkin.