USA 2000. Ohjaus: Betty Thomas. Käsikirjoitus: Susannah Grant. Kuvaus: Declan Quinn. Leikkaus: Peter Teschner. Lavastus: Marcia Hinds-Johnson. Musiikki: Richard Gibbs. Tuotanto: Jenno Topping. Pääosissa: Sandra Bullock, Viggo Mortensen, Dominic West, Diane Ladd, Elizabeth Perkins, Steve Buscemi. Kesto: 101 min.
28 päivää elokuvaa voidaan mainostaa naisten elokuvaksi ainakin tekijöidensä puolesta, sillä naistrio Betty Thomas ohjaajana, Susannah Grant käsikirjoittajana ja tuottaja Jenno Topping ovat leffasta vastuussa. Kun tähän vielä lisätään päätähti Sandra Bullock voidaan todistaa hiljalleen naisistuvaa Hollywoodia. 28 päivää on toimiva draamakomedia, joka jää kuitenkin aiheensa käsittelyssä hieman hampaattomaksi; draaman ja komedian välille taiteiltu tasapaino hioo särmät ja jättää kevyen viihteen jälkimaun.
Aihe on nimittäin arkipäiväisyydessäänkin mielenkiintoinen. Sandra Bullock esittää kirjailija Gweniä, joka on vaihtanut viihteelle. Päivät sujuvat viinan voimalla mies-ja ryyppykaveri Jasperin (West) kanssa tilaisuudesta toiseen rampatessa. Gwen tulee kuitenkin sählänneeksi oikein olan takaa sisarensa Lilyn (Perkins) häissä ja hänet määrätään 28:ksi päiväksi pakolliseen vieroitukseen. Elämänmuutos on edessä.
Hollywoodin alkoholismikuvaukset ovat tupanneet olemaan joko lapsellisen opettavaisia tai sitten muuten vaan särmättömiä ja pliisuja. Kunnolla on ryypätty ainoastaan Barbet Schroederin Barflyssa ja Mike Figgisin Leaving Las Vegasissa. Betty Thomas aloittaa leffansa pätkällä Gwenin viinanhuuruisesta arjesta, jonka kuvaus jää ikävän lyhyeksi. Hauska ryypääminen loppuu pakolliseen vieroitukseen, alkoholin varsinaisia fyysisiä ja henkisiä varjopuolia ei sen paremmin esitellä. Takaumat lapsuuteen ja äidin ryyppäämiseen tuntuvat liikuttavuudessaankin kliseiltä.
Itse vieroitus keskittyy enemmänkin parantolaporukan sosiaalisiin suhteisiin kuin Gwenin oman ongelman setvimiseen. Hauskat tilanteet nollataan traagisilla kohtaloilla. Mikään ei kuitenkaan oikein tahdo koskettaa kunnolla. Nolot tilanteet ja dialogin koukut naurattavat onneksi välillä ja homma tuo mieleen Yksi lensi yli käenpesän -tyyppisen kakkuaan kärsivän potilasporukan.
Sandra Bullock on aina soveltunut hyvin komediallisiin rooleihin. Hän hoitaa homman nytkin mallikkaasti, mutta tarina ei pane häntä tarpeeksi likoon. Kunnon ryyppyputkesta kuntoutuminen vaatisi ehkä hieman enemmän hikeä ja hammastenkiristystä. Sivuosakaarti hoitaa leiviskänsä ihan mainiosti, mutta ei heidänkään osalle mitään ihmeellisyyksiä ole järjestetty.
Betty Thomas on siis ohjannut sujuvasti kerrotun selviytymistarinan, mutta joka ei varmaan vihastuta sen kummemmin kuin ihmeellisesti ihastutakaan. Sandra Bullock näyttää hyvältä viinamäenkin naisena ja käänteitäkin piisaa, joten mitään uutta ja ihmeellistä ei tarjoilla. 28 päivää on mukavaa perusviihdettä.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: CTS Egmont