Islanti 2000. Ohjaus: Baltasar Kormakur. Käsikirjoitus: Baltasar Kormakur, Hallgrimur Helgasonin romaanin pohjalta. Tuotanto: Ingvar H. Thordarson ja Baltasar Kormakur. Pääosissa: Hilmir Snaer Gudnason, Victoria Abril, Hanna Maria Karlsdottir, Olafur Darri Olafsson, Baltasar Kormakur. Kesto: 90 min.
Nuoren miehen kehityskertomus on niin urakalla jyystetty aihe, että kliseitä on miltei mahdoton välttää. Isätraumat ja äititraumat, seksuaalinen herääminen ja loputon sivullisuuden tunne ovat perusmateriaalia myös Baltasar Kormakurin mustassa esikoiskomediassa - mutta eksoottinen Islanti-miljöö ja muut varsin odottamattomat elementit irrottavat leffan tutusta ja turvallisesta. Ainakin päällisin puolin.
Kotimaassaan katsotuimpien elokuvien joukkoon noussut 101 Reykjavik on Hallgrimur Helgasonin palkittuun romaaniin perustuva kuvaus äitinsä helmoissa kasvaneesta kolmikymppisestä Hlynurista (Hilmir Snaer Gudnason), joka ei eläessään ole käynyt oman kaupunginosansa 101 Reykjavikin ulkopuolella ja joka taistelee kynsin hampain aikuistumista vastaan. Henkisesti ja fyysisesti lumeen hautautuneen Hlynurin apaattinen olemassaolo saa pirteän käänteen, kun äitylin vieraaksi saapuu ihana espanjatar Lola (Victoria Abril): petiinhän siinä päädytään. Uusi yllätys miesparkaa odottaa, kun hän tajuaa juuri maanneensa äidin lesborakastajan kanssa - ja että tämä saattaa odottaa Hlynurin lasta.
Äitiin ripustautuvan baarikärpäs-nahjuksen pyristelyt näyttäytyvät hauskan ironisena kuvana sossussa ravaavan pullamössösukupolven tilasta. Vastuuta pakoilevan nuorenmiehen pasmat menevätkin täysin sekaisin: millaista on tulla isäksi oman äidin puolison lapselle? Komediaa syntyy myös tulisieluisesti flamencoa opettavan Lolan ja hangen keskellä ryyppäävien islantilaisten vastakkaisuudesta ja odottamattomasta yhteydestä. Päähenkilöiden omaperäinen kolmiodraamakuvio voisi kyllä olla vieläkin herkullisempi, jos äidin vähemmistöseksuaalisuudesta ei tehtäisi niin isoa numeroa. Homo tai hetero; samoissa tunnepuuroissahan sitä pyöritään.
Kuten Helgasonin romaanista, myös suurin osa elokuvasta kuluu eksistentialistisessa ahdistuksessaan painivan antisankarin päämäärättömään vaellukseen baarista baariin ja lumiselta lakeudelta toiselle: tapahtumat on säestetty hänen sarkastisella kertojaäänellään joka tilittää "joka viikonloppuisesta kuolemasta ja kaiken toistuvasta merkityksettömyydestä". Mikä harmillista, kirjassa henkilöiden kehityskaaret, sisäisten monologien ironia ja tapahtumia ympäröivä musta huumori pääsevät esiin rikkaammin ja monisäikeisemmin kuin leffassa, jossa kuvien takainen sisältö jää lopulta turhan heppoiseksi.
Raikkaalla tavalla valloittava 101 Reykjavik on joka tapauksessa. Siinä on kosolti elämänläheistä rosoisuutta ja nihilismin alta pilkistävää lämpöä. Kotimaassaan arvostusta nauttiva Hilmir Snaer Gudnason vastuuseen heräävänä Hlynurina ja upeasti kypsynyt Almodovar-ilmestys Victoria Abril sensuellina Lolana ovat mainioita. Aiemmin näyttelijänä tunnettu ohjaaja Kormakur nähdään Hlynurin sovinistikaipparina Thrösturina ja Hanna Maria Karlsdottir hänen vapautuvana äitinään.
Kauniisti kuvattuja maisemia taustoittaa Blur-vokalisti Damon Albarnin ja Sugarcubesin Einar Örnin musiikki, joka sopii elokuvan viistoon ilmapiiriin kuin nakutettu.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Cinema Mondo