USA 1996. Ohjaus: Stephen Herek. Käsikirjoitus: John Hughes. Tuotanto: John Hughes ja Ricardo Mestres. Pääosissa: Glenn Close, Jeff Daniels, Joely Richardson, Joan Plowright, Hugh Laurie, Mark Williams, John Shrapnel. Suomenkielisten äänityksen käännös ja ohjaus: Heikki Lehtosaari. Ääniä: Irina Milan, Carl-Kristian Rundman, Rinna Paatso, Anja Pohjola, Juha Veijonen, Tom Pöysti.
Disney-yhtiö on kääntänyt uuden lehden tuotantosuunnittelussaan ja aloittanut vanhojen piirroselokuviensa uudenlaisen kierrätyksen. 101 Dalmatialaista kirmaavat nyt piirroshahmojen sijasta oikeina koirina. Roger ja Anita ovat oikeita ihmisiä ja Pongo sekä Perdita eivät puhu vaan räköttävät kuin kunnon piskit ainakin. Tuloksena on vauhdikasta seikkailua ja ilmiömäisiä eläinten performansseja, mutta samalla myös haikea muisto piirrossadun taianomaisuudesta.
Tarinan piirroselokuvan uusintaan elävillä hahmoilla on kynäillyt vanhaa leffaa mukaillen Yksin kotona -elokuvilla menestynyt John Hughes. Stoori on käytännössä yksi yhteen, Cruella DeVil haluaa täplännahkatakin ja kidnappaa pennut, joita aikuiset koirat sitten ryhtyvät pelastamaan kotieläinten avustuksella. Roistot saavat hughesmaisesti siipeensä oikein olan takaa.
Leffa kulkee eteenpäin suloisten eläinten hienoilla roolisuorituksilla. Ihmisten hommat on lähinnä pudotella muutamia taivastelevia repliikkejä tai sitten näytellä tyhmää. Cruella DeVilin osassa Glenn Close puolestaan saa raivota kitarisansa pihalle ja tuhria itsensä kuraan ja lantaan eläinten nöyryyttämänä. Tuttua ja turvallista fyysistä komiikkaa on siis tarjolla roppakaupalla.
101 Dalmatialaista on myös Suomessa eräänlainen merkkipaalu. Se on miesmuistiin ainoa leffa, joka on jälkiäänitetty suomeksi, vaikka siinä ei ole piirroshahmoja eikä edes eläinhahmot puhu. Kuuluisat ja kyvykkäät ääninäyttelijätkään eivät saa poistettua sitä ikävää tosiasiaa, että elävien hahmojen dubbaus näyttää kankaalla aina kuvitetulta kuunnelmalta. Toisaalta leffa integroi Suomen mukavasti kyseenalaiseen keski-eurooppalaiseen traditioon, jossa kaikki ulkomainen höpötys molotetaan omalla kielellä päälle. Elokuvan sujuvan seurattavuuden piikkiin dubbausta ei myöskään oikein voi tyrkätä, sillä leffan jälkipuoliskolla ei puhuta juuri mitään.
101 Dalmatialaista esittelee lapsille tutut piirroshahmot nyt siis oikeina koirina. Menestys luultavasti on taattu ja veikkaanpa, että usempi perhe saa leffan jälkeen painavia vaateita jälkikasvultaan hankkia kotiin uusi perheenjäsen. Täplikäs ja haukkuva.
Teksti: Jari Rantala
Kuvat: Finnkino