Zen Café

Eräs lukija heitti, että testaa Zen Café , suomalainen rockbändi, joka on julkaissut juuri uuden, Helvetisti järkeä-nimisen levyn. En tiedä, onko testissä paljon järkeä, kun ehdin jo kirjoittaa siitä toiseen yhteyteen. Mutta kokeillaan, lupaan olla toistamatta itseäni.
Zen Café on sanaa. Ei heidän sävellyksissään mitään vikaa ole, mutta Samuli Putron ylväs tapa kuvata elämää kallistaa bändin sanataiteen puolelle. Paperi siirtää vuoria.
Zen Café on parasta, mitä Suomi-rockille on tapahtunut sitten Kolmannen naisen kulta-aikojen ? jos Suomi-rockilla käsitetään sitä, millaisen kuvan rocksanoittajat pystyvät kotimaastaan antamaan. Suurin osa heistä tyytyy tunnelmoimaan ja tunkemaan parisuhdetököttiä vuotokohtiin. Kolmannen naisen Pauli Hanhiniemi särki kaavan ja tutkaili keikkabussin ikkunasta avautumaa maata ja vasta sen jälkeen sisintään. Samaa tuntuu tehneen nyt Samuli Putro, Zen Cafén tyly ja kärkäs solisti ja sanoittaja.
On lohdullista ajatella, että joku ajattelee. Putron teksteissä näkyy taidon lisäksi tuumailun jäljet. Hän on miettinyt, mitä pitäisi sanoa pettämisestä tai seksistä. Onneksi hän ei ole miettinyt veitseltä terää: monet tokaisut tulevat silmille kuin kylmä räntä.
Putro on kotoisin Raahesta. On puhuttu pikkukaupunkilaisuudesta nousevista teemoista. Jos se tarkoittaa tarkkuutta, niin hyvä. Nurkkakuntaisuutta se ei hänen kohdallaan ainakaan tarkoita. Kun pienet ympyrät ja tarkat silmät tekevät liiton, syntyy suurta. Kuunnelkaa Huhtikuu-kappaletta. Sellaista ei olisi voinut tehdä suuren asutuskeskuksen kasvatti.
Leimallista Putron tyylille on myös se, ettei hän kahlitse itseään riimeihin, noihin kivoihin länkiin, joiden välissä rockhevonen nelistää. Tässä hän on sukua Kauko Röyhkälle. Monet Putron sanoitukset muistuttavatkin enemmän mininiovellia kuin rocksanoitusta.
Pakko siteerata, ettei mene todisteluksi. Tuhannen kilometrin päässä -kappale kertoo ikävästä. Aihe ei omaperäisyydellään häikäise, mutta sanat loistavat lyhtyinä pimeydessä. Tarinassa päähenkilö kertaa välimatkan ja eron huonoja puolia. Ensin hän sanoo, että se on paha ettei nukuta yhdessä . Vähän ajan päästä hän kertoo, että on paha ettei taannuta yhdessä . Lopussa, kun henkilö ei enää jaksa välittää hygieniastaan, hän toteaa: se on sääli et me ei seota yhdessä .
Jos Samuli Putro on pultattava kotimaisten rocksanoittajien joukkoon, hänen paikkansa on jossain Kauko Röyhkän, Tuomari Nurmion, Pauli Hanhiniemen ja Jarkko Martikaisen välissä. Tai keskellä. Tai sivussa. Mutta yksi on varmaa: eniten hän muistuttaa itseään.