Viiden päivän sota

Elokuvan alkukohtaus tapahtuu Irakissa vuonna 2007. Toimittaja Thomas Anders (Rupert Friend), kuvaaja Sebastian Ganz (Richard Coyle) ja muutama heidän kollegansa matkustavat autolla salaiseen tapaamiseen. Auto joutuu väijytykseen ja joukosta kuolee kaksi, joista toinen on Thomaksen tyttöystävä Miriam.

Vuotta myöhemmin Thomas on masentunut ja lipittää hieman liian ahkerasti viinaa. Sitten eräs tuttu toimittaja ehdottaa Sebastianille ja Thomasille matkaa Georgiaan, jossa he voisivat yksinoikeudella raportoida alueen väkivaltaisuuksista.

Parivaljakko jää taistelualueelle jumiin ensimmäisten Venäjän ilmaiskujen aikana ja tapaa siellä georgialaisen opettajan Tatian (Emmanuelle Chriqui), josta tulee heidän tulkkinsa. Vastapalvelukseksi miehet lupaavat etsiä Tatian tulituksessa kadonneen perheen.

Matkan varrella he kuvaavat siviilien kylmäveristä tappamista ja masentavaa tuhoa. Päämääränä on saada kuvamateriaali uutislähetyksiin, jotta maailma saisi tietää tapahtumista. Heillä kuluu paljon työtä ja energiaa myös silkkaan hengissä pysymiseen.

Renny Harlinin ohjaama elokuva Venäjän ja Georgian välisestä lyhyestä mutta verisestä sodasta on syntynyt 15 miljoonalla dollarilla. Paheksuvia kommentteja on nostattanut Georgian hallituksen taloudellinen panostus elokuvaan, sitä on pidetty jopa hallituksen tilaustyönä. Viranomaiset ovat ainakin avanneet kuvausryhmälle ovet presidentin palatsiin ja sotilastukikohtaan ja antaneet kuvauksiin armeijan raskasta sotakalustoa.

Viiden päivän sodassa venäläiset kiduttavat toimittajia ja teurastavat kokonaisia kyliä, mutta georgialaisten ihmisoikeusrikokset ohitetaan tyystin. Moraalisesti harmaita alueita tai henkilöitä ei elokuvassa ole. Elokuvan sanotaan saaneen innoituksensa tositapahtumista. Tämä on muuten lause, joka on kärsinyt todellisen inflaation.

Käsikirjoittajat Mikko Alanne ja David Battle ovat kyhänneet tarinan, joka on todellinen kliseiden kimppu. Satunnaiset yritykset tehdä poliittisia tulkintoja ovat kömpelöitä. Elokuva kumartaa sankarillisille sotareporttereille, mutta ihmisen ollessa henkitoreissaan hän tuskin huolehtii ensimmäiseksi sitä, miten kuvamateriaali saadaan lähetettyä tv-kanaville. Paitsi tietysti huonosti käsikirjoitetussa elokuvassa.

Harlinille riittää räiskyvä toiminta sekä selvästi erottuvat sankarit ja viholliset. Kun katsoo hidastettuja ja äänettömiä tuskan ja surun huutoja dramaattisen musiikin säestämänä, tulee mieleen melodramaattisen toiminnan kuningas Michael Bay.

Viiden päivän sota on sarja tulituksia, pakoja, yhteenottoja ja vähällä piti -tilanteita. Harlin suosii myös heiluvaa kameraa ja suttuista leikkaustyyliä. Tällä pyritään tuomaan esiin sodan kaoottisuus, mikä ei totisesti ole uusi idea. Lopussa on yritys tuoda elokuvaan häivähdys dokumentarismia, kun kuullaan sodasta selvinneiden puheenvuoroja.

Henkilökuvauksessa ei ole kehumista. Roolit ovat joko yhdentekeviä tai överiksi vedettyjä. Rupert Friend Thomaksena on kuin tylsä, huumorintajuton James Bond, joka kävelee coolisti kohti mahdollista loppuaan, vaikka taustalla räjähtelee ja rakennukset sortuvat.

Mikko Nousiainen on tarinan julmin hahmo, kylmäverinen venäläinen teurastaja. Georgian presidenttiä näyttelee Andy Garcia hölmöllä aksentilla. Viiden päivän sodassa on paljon räiskettä mutta vähän sanottavaa.

Teksti: Minna Karila