Suomi, 2003. Ohjaus: Ilkka Vanne. Käsikirjoitus: Mika Ripatti, Seppo Vesiluoma. Kuvaus: Jani Kumpulainen. Leikkaus: Joona Louhivuori. Tuotanto: Marko Röhr. Pääosissa: Ville Haapasalo, Irina Björklund. Kesto: 90 min.
Maahanmuuttajien todellisuus ongelmineen ja iloineen ovat olleet näkyvästi esillä naapurimme Ruotsin nykyelokuvassa. Suomessa aiheeseen ei juurikaan ole tartuttu; ehkä etnisten väestönryhmien osuus on meillä sittenkin vielä niin pieni. Nyt pitkän linjan elokuvamies Ilkka Vanne on ohjannut hersyvän juonikomedian monikulttuuriseksi muuttuneesta Suomesta.
Kulttuuriset erot ja niiden synnyttämät väärinymmärrykset ovat tunnetusti hedelmällinen maaperä komedialle, minkä käsikirjoittajat Mika Ripatti ja Seppo Vesiluoma ovat taitavasti oivaltaneet. Erot voivat olla myös yhteiskuntaluokkien, elämäntyylien ja tapojen välisiä eroja, kuten Nousukausi osoitti heittämällä ökyjupit lähiöön, duunarien ja peruspäivärahalla sinnittelevien työttömien joukkoon. Sekin oli muuten Ripatin käsikirjoittama elokuva. Mutta siinä missä Nousukausi esitteli kovia ja kyynisiä ihmisiä, Vieraalla maalla on lämmin komedia, jossa pohjalaiset puukkojunkkaritkin ovat pohjimmiltaan kultaisia. Ja mikä ihaninta: elokuva ei ole tippaakaan trendikäs eikä siinä sukelleta sekunniksikaan itseään etsivien itsekeskeisten sinkkujen seksikokeiluihin. Vanteen ohjauksessa on herttaista vanhan ajan viattomuutta: rasismia, ennakkoluuloja ja stereotypioita käsitellään kepeän huolettomasti vailla suuren sanoman pakkoa.
Elokuvan päähenkilö Tuomas Linna tekee väitöskirjaansa varten empiiristä tutkimusta ulkomaalaisten kohtelusta Suomessa. Kenttätutkimuksissaan hän esiintyy ystävänään, inguusimies Omar Ghaalana. Henkilöllisyys vaihtuu näpsäkästi irtoviiksillä ja ihovärillä. Kaikki sujuu hyvin siihen asti, kunnes Tuomas päättää osallistua maahanmuuttajien kielikursille. Opettajana on seksikäs ja suloinen Hanne, jolla on takanaan liuta sekopäisiä miessuhteita. Ystävättärensä varoituksista huolimatta Hanne rakastuu Omaria esittävään Tuomakseen ja Tuomas Hanneen. Valitettavasti Tuomas ei onnistu hurmaamaan Hannea omana suomalaisena itsenään, vaan erinäisten väärinkäsitysten kautta Hanne alkaa pitää tätä väkivaltaisena rasistisena sikana haikaillen samaan aikaan herkän Omarin perään. Sotku on suuri, sekava ja se vaikuttaa peruuttamattomalta.
Suomen lahja venäläiselle elokuvalle eli menestynyt vientituotteemme Ville Haapasalo on kertakaikkisen hurmaava kaksoisroolissaan sivistyneenä ja asiallisena Tuomaksena ja välillä naiivina naissankarina Omarina. Irina Björklundin tehtävänä elokuvassa on olla lähinnä kaunis. Oikeaa Omar Ghaalaa näyttelee hilpeästi italialainen Piero Steiner, elokuvan sliipattu it-osaaja ja etnisen pesäpallojoukkueen Lainajussien omistaja, joka uhataan karkottaa maasta kymmenien maksamattomien parkkisakkojen vuoksi - hänen autonsa kun ei kuulemma kulje hitaammin. Vesa Vierikko ja Kari Väänänen ovat rakastettavia juroina eteläpohjalaisina Rinta-Perkiön veljeksinä, jotka pyörittävät haustaustoimistoa ja turvautuvat kyseenalaisiin keinoihin puolustaessaan pikkusiskonsa kunniaa.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Columbia TriStar Nordisk Film Distributors Oy