USA 2008. Ohjaus: Ridley Scott. Käsikirjoitus: William Monahan David Ignatiuksen romaanista. Tuotanto: Scott, Donald De Line. Kuvaus: Alexander Witt. Leikkaus: Pietro Scalia. Musiikki: Marc Streitenfeld. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Russell Crowe, Mark Strong, Golshifteh Farahani, Alon Aboutbol. Kesto: 128 min.
Valheiden verkko on käypä nimi Ridley Scottin uusimmalle action-trillerille, sillä aikamoisesta kaksinaamaisuuden viidakosta on kysymys. Petokset, terrori-iskut ja rankka väkivalta rytmittävät rutiinilla kokoon puristettua paukuttelua, jonka ote ajankohtaiseen maailmanpolitiikkaan maiskahtaa ohkaiselta opportunismilta.
Leonardo DiCaprio esittää amerikkalaista CIA-ässää Roger Ferrisiä, kenttätyöhön harjaantunutta multilahjakkuutta, joka on yhtä kotonaan Jenkeissä kuin Irakissakin. Ferris on kielitaitoinen kameleontti, joka osaa soluttautua (enemmän tai vähemmän) uskottavasti mihin tahansa maailmankolkkaan.
Apunaan miehellä on Virginian Langleyn päämajassa istuva plösö pomo Ed Hoffman (Russell Crowe), joka jakaa alaiselleen ohjeita kännykkä- ja satelliittiyhteyden kautta. Ferrisillä on dynaaminen tieto, taito ja tunne – Hoffmanilla etäisyys ja keinot pyhittävä kylmä vakaumus. Tässä kahtiajaossa piilee Valheiden verkon mielenkiintoisin ja pelottavin problematiikka.
Valheiden verkko on juonen tasolla kuvaus CIA:n kovaotteisesta operaatiosta houkutella tuhoisa terroristi esiin piilostaan. Ferrisin ja Hoffmanin tähtäimessä on kovasti Osama bin Ladenilta kalskahtava itsemurhaiskujen arkkitehti Al Saleem (Alon Aboutbol).
Koska Saleemin toiminta juontaa juurensa Jordaniaan, on jenkkien lyöttäydyttävä yhteen paikallisen tiedustelupomon (Syrianasta tuttu karismaattinen Mark Strong) kanssa. Asetelmasta tulee askel askeleelta vaarallisempi, ja pian Ferris huomaa päätyneensä sekä yksityiseen että yleisinhimilliseen moraaliseen umpikujaan. Moraalista krapulaa poteva agentti, joka viskaa ohjesäännön mappi ö:hön, ei pitkälle pötki.
Veteraani Scott taitaa kyllä näyttävän action-mekaniikan. Vinhaan vaihtuvista tapahtumapaikoista ja viimeistellystä tekniikasta jaksaa hurmaantua ohikiitäväksi hetkeksi. Tasapaksuutta ne eivät pysty poistamaan, sillä elokuvasta puuttuu sekä sydän että henki.
Luotettavien DiCaprion ja Crowen läsnäolo ei ole pikkujuttu Valheiden verkolle, sillä ilman heitä Scottin korttitalo romahtaisi lopullisesti perimmäiseen mitäänsanomattomuuteensa. Eritoten DiCaprio yrittää parhaansa, mutta pelkkä intensiivinen läsnäolo ei sähköistä asiallista mutta hitaanpuoleista tapahtumasarjaa. Tiukkailmeinen tähti tyytyykin lähinnä kehittelemään Blood Diamondissa (2006) ja The Departedissa (2006) aloittamiaan roolikuvia edelleen.
Valheiden verkon taustalta löytyy Washington Post -lehden kolumnistin David Ignatiuksen vuonna 2007 julkaisema samanniminen romaani, josta käsikirjoittaja William Monahan (The Departed) on värkännyt valkokankaalle uskollisen sovituksen.
Välillä koetellaan uskottavuuden rajoja, ja toisinaan ikävystyminen antaa ajatuksen karata kokonaan agenttien ahdingon ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan kyseessä on Ridley Scottin rutiinisuoritustakin heikompi tekele. Ei hyvä, muttei ihan surkeakaan – siis jotain valitettavan väljähtynyttä siltä väliltä.
Teksti: Outi Heiskanen