Ranska, 2002. Ohjaus: Nicole Garcia. Käsikirjoitus Emmanuel Carreren romaanin pohjalta: Jacques Fieschi, Nicole Garcia, Frederic Belier-Garcia. Kuvaus: Jean-Marc Fabre. Leikkaus: Emmanuelle Castro. Tuotanto: Alain Sarde, Christine Gozlan. Pääosissa: Daniel Auteuil, Geraldine Pailhas, Francois Cluzet. Kesto: 129 min.
Viime vuosina on paljastunut lukuisia valelääkäreitä ympäri maailmaa. Useimmiten, etenkin köyhissä maissa, huijauksen motiivina on ollut yksinkertaisesti raha ja valta. Joidenkin missiona on ollut eutanasia, halu antaa parantumattomasti sairaille kunniallinen vaikkakin laiton tapa kuolla.
Tapaus Jean-Claude Romand on erikoinen siksi, että vastuuntuntoisena perheenisänä pidetyllä ranskalaismiehellä ei tuntunut olevan minkäänlaista järjellistä syytä leikkiä lääkäriä. Mies teeskenteli läheisilleen työskentelevänsä lääkärinä YK:n tehtävissä. Hän heräsi joka aamu kello 8.00, ajoi autolla Geneveen työpaikalleen, vietti päivät notkuen konferensseissa ja seminaareissa, tai kulutti aikaansa istuen autossaan parkkipaikoilla tai metsässä kävellen. Hän ei harjoittanut lääkärin ammattia eikä tehnyt muutakaan työtä; rahat elämiseen hän hankki huijaamalla. Valkoisena valheena alkanut suuri sumutus paisui valheiden verkoksi, joka ajoi lopulta Romandin umpikujaan. Kun 18 vuotta pystyssä pysynyt kulissielämä alkoi rakoilla, 9. tammikuuta vuonna 1993, Romand tappoi vaimonsa, vanhempansa ja kaksi lastaan.
Tapaus kuohutti Ranskaa ja koko Keski-Eurooppaa tuolloin kymmenisen vuotta sitten. Ihmismielen pimeisiin puoliin mieltynyt Emmanuel Carrere kirjoitti aiheesta hyytävän dokumentaarisen romaanin, jossa on mukana kirjailijan kirjeenvaihto elinkautista tuomiotaan istuvan Romandin kanssa sekä otteita rikoksen oikeuskäsittelystä. Nicole Garcia ohjannut elokuvansa Carreren romaanin pohjalta mutta riisunut omasta tarinastaan kaiken juridiikan ja rikoksen jälkipyykin. Garcia keskittyy henkilökuvaan arvoituksellisestä miehestä, jonka mielen oma valheiden verkko lopulta luhistaa.
Garcian elokuva on elegantti, hitaasti ja piinaavasti etenevä tutkielma ihmismielen arvoituksista, pahuudesta vailla selitystä. Garcia sanoo suhtautuvansa elokuvansa päähenkilöön säälillä; hänen luomansa Jean-Claude Romand on kuin kärsivä veli, jota kohtaan hän tuntee suurta myötätuntoa. Ohjaaja tarkentaa kuitenkin, että elokuvan Romand on hänen fiktiivinen näkemyksensä murhamiehestä - samankaltaisia tunteita hän ei kuulemma kykenisi kohdistamaan todelliseen Romandiin.
Ranskalaisen elokuvan suuri näyttelijä, sielukas ja moni-ilmeinen Daniel Auteuil, tekee pelokkaan, hauraan ja traagisen henkilökuvan kylmäverisestä murhaajasta, joka on ennen kaikkea särkynyt ihminen, oman fantasiansa syövereihin kiinnijäänyt mies. Carrere ja Garcia eivät kumpikaan anna vastauksia siihen, mikä ajoi Romandin valehtelemaan vuosikausia ja päätymään äärimmäiseen pahuuteen. Vastauksia ei tule siksi, että Romand ei ole koskaan kyennyt selittämään tekojaan. Elokuva, kuten kirjakin, saa joka tapauksessa katsojan ja lukijan pohtimaan ihmismielen arvoituksellista pimeyttä.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Cinema Mondo