Väitös: Lapsensa surmanneilla yhteisiä piirteitä

Lapsensa tappaneilla vanhemmilla on joitakin yhteisiä piirteitä, osoittaa lääketieteen lisensiaatti, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anne Kaupin väitöstutkimus.

Väitöstutkimuksen mukaan lapsen surmaamiseen johtaneissa tilanteissa olivat taustalla mielenterveyden ongelmien lisäksi vanhemman omat lapsuuden vaikeat kokemukset, avuttomuus, vaikea elämäntilanne, yksinäisyys ja se, että lapsesta huolehtiminen tuotti vanhemmalle lisää huolta.

Tutkimusaineisto kerättiin vuosilta 1970–1994 ja tuona aikana kuoli 200 lasta perheen sisäisen väkivallan vuoksi.

Suurin osa lapsista kuoli seuranta-ajalla laajennettujen itsemurhien tai niiden yritysten seurauksena. Tällöin taustalla olivat vaikeat elämänkokemukset ja usein synnytyksen jälkeinen depressio sekä lapseen, elämäntilanteeseen tai parisuhteeseen liittyvät paineet.

Osassa tapauksista vanhempi oli psykoottisessa tilassa surmatessaan lapsen. Joissakin tapauksissa lapsen surmaamisen taustalla oli vanhemman masennus, johon liittyi vääristyneitä ajatuksia lapsen elämän mahdollisuuksista.

Oman ryhmänsä muodostivat vanhemmat, jotka eivät aikoneet tappaa lastaan, vaan käyttivät väkivaltaa muusta syystä. Toistuvan väkivallan seurauksena kuoli 13 lasta. Uhrit olivat joko vauvoja, joita vanhempi ei kyennyt tyynnyttämään, tai yli kaksivuotiaita, joiden käytöksen vanhempi tulkitsi kurittomuudeksi. Kuoleman aiheuttanut väkivalta oli hallitsematonta ja rajua ja kuoleman syynä usein päänvamma.

Kaupin lastenpsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Filicide: intra-familial child homicides in Finland 1970-1994 (Lapsen surmaaminen perheessä -1970-1994 Suomessa) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa.

(MTV3)

Lue myös:

    Uusimmat