Suomi 2010. Ohjaus: Pekka Karjalainen. Käsikirjoitus: Leena Virtanen. Tuotanto: Riikka Poulsen. Kuvaus: Heikki Färm. Leikkaus: Kauko Lindfors. Pääosissa: Outi Kero, Elena Leeve, Asko Vaarala, Kari-Pekka Toivonen, Svante Martin, Ilkka Toiviainen, Matti Rauhaniemi, Sami Helle, Aapo Ahtola. Kesto: 93 min.
Pitkän linjan äänisuunnitteluguruna tunnettu Pekka Karjalainen ilahduttaa nyt toisella pitkällä ohjauksella. Vähän kunnioitusta on tärkeitä aiheita käsittelevä reipas kasvukertomus, jonka päähenkilöt ja suuri osa näyttelijöistä on kehitysvammaisia. Ohjauksen lisäksi Karjalainen vastaa elokuvan musiikista ja äänimaailmasta.
”Mä tarviin vähän kunnioitusta, tasa-arvoa elämään! Mä kaipaan vähän kunnioitusta, ihmisarvoa elämään!” huutaa punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät, ja sitä kaipaa myös parikymppinen Siiri (Outi Kero) muuttaessaan pois kotoa. Hän haaveilee itsenäistymisestä, työstä ja rakkaudesta kuten kaikki muutkin ikäisensä nuoret naiset.
Siirin uusi paras ystävä on kehitysvammaisten asuntolan huonekaveri Suski (Elena Leeve), jolla on ADHD:ta muistuttava yliaktiivisuushäiriö. Elämää pursuava parivaljakko shoppailee ja bilettää kunnes sattuu ikäviä. Maailma osaa olla paha paikka erilaisille ja puolustuskyvyttömille.
Tueksi rientää kaupungilla tavattu sympaattinen vartija Santeri (Asko Vaarala), josta muodostuu Siirin ensirakkaus. Ympäristön paineet alkavat kuitenkin nakertaa suhdetta, sillä Santeri ei ole vammainen. Koomikkona tunnettu Stan Saanila esittää nuorenmiehen uhoilevaa macho-kollegaa, jolla on vähemmän älliä kuin fobioidensa kohteilla.
Tavallinen urpokatsoja oppii, että kehitysvammojen tyyppejä ja asteita on monia. Eikä vamman tarvitse estää elämästä täysillä. Missä kulkee terveen huolehtimisen ja alentuvan paapomisen raja, entä poliittisen korrektiuden ja väärien ennakkoluulojen?
Näitä joutuu miettimään asuntolan hyvää tarkoittava henkilökunta. Tiukkapipo johtaja Henri (Svante Martin) on huolissaan milloin asukkien mahdollisesta hyväksikäytöstä ja milloin käytöshäiriöistä, kun taas riuskea rentoreiska Pate (aina mainio Kari-Pekka Toivonen) luottaa liikaakin rajojaan testaaviin nuoriin aikuisiin.
Tutustumme myös mitä joviaaleimpaan joukkoon kehareita, jotka pyrkivät kääntämään ”vikansa” voitoiksi, omaperäisen järjenjuoksunsa luovaksi hulluudeksi. Veneitä ostetaan ja pihakalaaseja pidetään, mutta rakkaus repii rikki niin kuin kenet tahansa.
Karjalainen ja käsikirjoittaja Leena Virtanen ovat saaneet mukaan sopivasti sekä kipeitä tuntoja että vapauttavaa huumoria. Hetkittäin kerronta laahaa ja näyttelijäohjaus tökkii, mutta kömpelyyksistä huolimatta kokonaisuus toimii. Outi Kero on vahvaksi naiseksi kuoriutuvana ankanpoikasena koskettava ja kokenut näyttelijä Leeve (Täällä Pohjantähden alla, Putoavia enkeleitä) maanisen rakkaudenjanoisena Suskina oiva.
Teksti: Tuuve Aro