USA, 2004. Ohjaus: Adam McKay. Käsikirjoitus: Will Ferrell, Adam McKay. Kuvaus: Thomas E.Ackerman. Leikkaus: Brent White. Tuotanto: Judd Apatow. Pääosissa: Will Ferrell, Christina Applegate. Kesto: 96 min. Levittäjä: Buena Vista.
1970-luvun USA:ssa polyester ja pulisongit ovat valtaa. TV-maailman uutisankkurit ovat tähtiä - ja poikkeuksetta miehiä. Nämä ovatkin Ron Burgundyssa kaksi tärkeintä pilkan kohdetta: ääliömäinen machoilu ja tyylitajuttomuus. Kun nämä teemat yhdistetään tv-uutisten kliseisiin ja sukupuolten väliseen taistoon, voisi olla lupa odottaa mehevääkin gonzoilua.
San Diegon paikalliskanavan katsojamagneetti on Ron Burgundy (Will Ferrell). Hänen kertomanaan uutiset ovat aina totta, vaikka hän lukeekin orjallisesti kaiken mitä teleprompteriin on kirjoitettu. Tämä uutiskuningas on kulissien takana lipevä naistenmies, joka näkee jokaisessa naisessa ainoastaan potentiaalisen seksilelun. Uutismaailman testosteronista kukkoilua kävelee uhmaamaan kunnianhimoinen Veronica Corningstone (Christina Applegate), jolla on vetävän ulkonäön lisäksi myös aivot. Ron Burgundyn asema paljastuukin pian miehisen uhon varaan rakennetuksi muovikulissiksi.
Saturday Night Live -tiimistä tuttujen tyyppien tekemä elokuva on kuin puolitoistatuntinen SNL. Mutta hyvästä stand up-komiikasta ja sketsiviihteestä syntyy aniharvoin nautittavaa kokoillan elokuvaa. Miehistä egoilua ja seksuaalista häirintää voisi tyytyväisenä vilkuilla televisiosta toisella silmällä, mutta teatterissa huomiota ei valitettavasti voi jakaa muualle.
Will Ferrell on periaatteessa mainio koomikko, mutta sovinistisen uhon varaan rakennettu vitsi ei kannattele pitkän elokuvan mittaisena. Huumori on rasittavan öykkäröivää ja itseään toistavaa. Hupaisia karikatyyreja piisaa, mutta erektio- ja tissivitsit väsyttävät varsin nopeasti. Elokuvan juoni on ohut ja lapsellinen, ja siitä puuttuvat komedialliset huippuhetket. Raja terävän satiirin ja hölmön teinikomedian välillä on usein osoittautunut kiusallisen häilyväksi. Sama ongelma oli Mean Girls -elokuvassa, joka karisti matkan varrella mehukkaan ironiansa ja ryhtyi lopussa antamaan hieman opetuksia koulumaailman pinnallisuudesta.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Buena Vista