Apulannan yhdeksäs pitkäsoitto Eikä vielä ole edes ilta julkaistaan 7. helmikuuta. Edellinen albumi Kiila (2005) oli kaupallinen menestys, joka loi laulaja ja kitaristi Toni Wirtasen mukaan paineita tehdä levylle arvoisensa seuraaja.
Viihdeuutiset kysyi Wirtaselta bändin kuulumisia ja tunnelmia uuden levyn tiimoilta.
Millä mielin odotatte julkaisua?
Onhan se aina jännä paikka nähdä kuinka levy otetaan vastaan.
On iso rupeama tehdä albumi, vaikka saattaakin kuulostaa helpolta rykäistä kymmenen poprallia kokoon. Levyä tehtiin enemmän ja vähemmän jatkuvasti kahdeksan kuukauden ajan, eikä työn hedelmää ole aina helppo esitellä. Tässä tehtiin kovalle levylle seuraajaa, eikä huonompaan suuntaan tahdottu mennä.
Alkupaniikki on kuitenkin vaihtunut positiivisemmaksi odotukseksi, ja nyt tuntuu kivalta päästää poika markkinoille.
Pysytelläänkö levyllä vanhalla Apulanta-linjalla, vai tarjoillaanko jotain uutta ja yllättävää?
Joka kerta uuden levyn tehdessään kuvittelee tehneensä jotain mullistavan uutta, vaikka näin ei aina olekaan.
Tällä kerralla levyn tekotapa ja sisältö ovat kuitenkin erilaisia aikaisempiin levyihin verrattuna. Musiikki on pelkistetympää, painavampaa ja terävämpää. Aikaisempia tuotoksia ei ole tehty uusiksi eri nimillä.
Levyä kuunnelleet ovat kuitenkin sanoneet, että lopputuloksesta tunnistaa meidät. Bändille on vuosien aikana kehittynyt oma soundi, josta kannattaa pitää kiinni.
Mitkä muusikot tai bändit ovat vaikuttaneet tuotoksiinne eniten?
Tämä on ollut kausittaista vuoristorataa ja riippunut siitä, minkälaisista asioista on itse ollut kiinnostunut. Ihminen kun on vaikutuksille altis olento.
Alussa vaikutteita saatiin Yhdysvaltojen länsirannikon melodisesta punkista ja grungesta. Tämän jälkeen parin levyn verran vaikutteita tuli televisiosarja Twin Peaksin maailmasta.
Myös voimakas Amerikan metallikausi ja Pink Floyd ovat olleet tärkeitä. Tässä vaiheessa albumeita oli takana seitsemän, joten oma musiikillinen kivijalka oli muurattu. Uusin levy on jo vaikutuksista vapaa, eikä tässä ollut voimakasta vaikutusaaltoa liikkeelle panevana voimana.
Kuka on bändin pomo?
Minulla oli ennen taipumusta diktatuuriin, ainakin taiteellisten linjausten puolella. Bändi on kuitenkin parin viime vuoden aikana demokratisoitunut.
Jos olen tehnyt musiikillisia linjauksia itse, jakautuvat ansiot silti tasan. Eihän Batmankaan olisi mitään ilman Robinia.
Mitä haaveita bändillä on?
Matkan varrella on täyttynyt monia unelmia, mutta katsomme silti koko ajan tulevaisuuteen. Olemme suunnitelleet uutta levyä, ja tarkoitus on tehdä vielä vuosienkin päästä mielekästä musiikkia. Tämä on mahdollista niin kauan, kun itseään jaksaa haastaa.
Usein suomalainen musiikkilehdistö tuntuu toivovan, että yhtye tekisi vain kaksi tai kolme levyä ja vetäytyisi sen jälkeen näyttävästi syrjään. Tämä ei ole tarkoituksemme, koska rykmentissä on erittäin hyvä henki, eikä hajoaminen kiinnosta ketään.
Mitä mokia olet tehnyt muusikkona?
Moniakin. Bändille olisi ainakin voinut keksiä paremman nimen. Kun aikoinaan keskustelimme nimestä, tiesimme jo silloin, että se on maailmankaikkeuden huonoin nimi. Kun kesäfestareilla 40 000 ihmistä huutaa ryhmätempossa "Apulanta", on se aika surrealistinen visio.
Enää nimi ei ole ongelma, mutta kyllä sitä alkuaikoina kelaili. Olisi hienoa, jos voisimme tulla tunnetuiksi nimellä Formerly Known as Apulanta.
Mikä on ikimuistoisin keikkakokemuksenne?
Olimme alkuvuosina keikalla Raahessa. Menimme paikalle omilla pennosilla ostamallamme pakulla. Erästä paikallista heebaa ei musiikillinen linjamme miellyttänyt ja kaveri irrotti pakun eturenkaista pultit. Sadan kilometrin verran ehdittiin ajaa kotiinpäin, kun fläbätys alaosastolla kävi liian kovaksi. Siinä vaiheessa ei renkaissa ollut enää pultteja. Tämä oli aika ikimuistoinen matka.
Teksti: Sanna Kekki / MTV3
Kuvat: Kari Ylitalo / Levy-yhtiö Records