Brave, USA 2012. Ohjaus: Mark Andrews, Brenda Chapman. Käsikirjoitus: Chapman, Andrews, Steve Purcell ja Irene Mecchi – Chapmanin tarinasta. Tuotanto: Katharine Sarafian. Leikkaus: Nicholas C. Smith. Musiikki: Patrick Doyle. Pääosissa: Kelly Macdonald, Emma Thompson, Billy Connolly, Julie Walters, Robbie Coltrane, Craig Ferguson, Kevin McKidd. Kesto: 100 min.
Disney-Pixarin komea uutuus on perinteisten satujen sukua.
Urhea kertoo nuoresta skottiprinsessa Meridasta (äänenä Kelly Macdonald), varsinaisesta huimapäästä, joka ei tyttöjen leikeistä perusta. Merida ratsastaa tuulispäänä, ampuu jousipyssyllä kuin Robin Hood ja kiipeää pystysuoraa vuorenseinämää hämähäkin lailla.
Hillittyä kuningatar-äitiä (ihana Emma Thompson) tyttären hurjat harrastukset hirvittävät, mutta karhumaista kruunupää-isukkia (juureva Billy Connolly) villikon vauhdikkuus vain viehättää.
Klaanitraditioista ei silti sovi tinkiä, vaan Meridan on vanhempien mielestä hyväksyttävä oma kohtalonsa. Kuninkaan tyttären on mentävä naimisiin veljesklaanin perillisen kanssa ja suostuttava perinteiseen naisen ja vaimon rooliin.
Urhea on sopeutumattoman tytön tarina. Päällisin puolin se saattaa vaikuttaa jopa tavanomaiselta naiskapinalta, mutta Pixarin olleessa kyseessä mikään ei ole tavanomaista. Ei ainakaan naispuolinen hahmo animaation keskushenkilönä.
Hollywoodissa pelataan yleensä varman päälle, ja suuri osa varman päälle pelaamista on teini-ikäisten poikayleisöjen häpeämätön liehittely. Pojat ovat useimpien blockbuster-elokuvien päähenkilöitä kaikkein kovimpia väkivaltapläjäyksiä lukuun ottamatta. Nekin tosin toistuvasti tavoittelevat hurmeisessa riemussaan ”poikamaista charmia”.
Tästä vinkkelistä Urhea merkitsee melkoista riskinottoa. Ensimmäiset amerikkalaisarviot eivät lupaa hyvää ainakaan jatkon kannalta. Myyttien ja satujen lumovoimaa säteilevä animaatio on rapakon tuolla puolen mielletty vanhanaikaiseksi – ainakin Pixarin omaan aikaisempaan tuotantoon verrattuna.
Urhea on orastavaa mainettaan huikean paljon parempi elokuva. Brenda Chapmanin ja Mark Andrewsin ohjaaman teoksen kohdalla voi vapautuneesti käyttää ylistäviä sanoja, jopa superlatiiveja. Prosessi, jonka myötä tytär ja äiti viimein aidosti kohtaavat toisensa, kuvitetaan vallattomalla huumorilla ja mutkattomasti eteenpäin vyöryvällä energialla.
Kesyttömässä Meridassa on kylliksi karismaa kantamaan tämä elokuva alusta loppuun asti, mistä iso kiitos lankeaa Macdonaldin erinomaisen sävykkäälle ääniroolityölle. Eikä niitä huumaavan punaisina pelmahtelevia kiharoita voi unohtaa.
Urhea on kiehtova legenda, jonka suuri sydän sykkii lämpöä ja viisautta. Disney Digital 3D-formaatissa esitettävä, suomeksi tekstitettävä sankaritaru on heti ensi kohtauksestaan lähtien kuvia kumartelematon, suuri seikkailu.
Teksti: Outi Heiskanen