Upin viimeinen työpäivä lähenee loppuaan - mikä on loppuheitto?

- Uutistyö MTV:ssä päättyy toukokuun lopussa, joten nyt on ensimmäistä kertaa koko kesä vapaana ja avoimena edessä. Tunne on kuin alakoululaisella, joka saa ensimmäisen kesälomansa - tuntuu siltä kuin vain taivas olisi rajana kaikille kesän riemuille. Ainoa ero on siinä, että sen jälkeen sama jatkuu tervetulleena syyslomana, uutismies veistelee.

Upi aloitti Kymmenen Uutisten uutisankkurina 28 vuotta sitten. Sitä ennen hän työskenteli toimittajana Yleisradiossa sekä Ruotsin radiossa ja televisiossa.

- Kun tulin Maikkarin uutisiin, oli uutisilla takanaan ensimmäiset kuukaudet. Tuoreen tekijäjoukon innostus oli aivan valtavaa, kaikki tiesivät olevansa mukana uraauurtavassa journalistisessa projektissa, ja sellaisena sen itsekin otin.

Upi kertoo, että uutisia tekevä joukko oli pieni, mutta ennakkoluuloton ja dynaaminen.

- Ensin ajattelin, että voisin olla mukana parhaan nousukiidon ajan, ja sitten hakea vielä uusia haasteita. Nyt sitä nousukiitoa on jatkunut kohdallani yli 28 vuotta, eikä vielä notkahdusta näy. Olen onneksi saanut tehdä vaihtelevia journalistisia töitä, keskusteluohjelmien vetämisestä pidempiin ajankohtaisohjelmiin. Silti uutiset, kaiken vakavan päiväkohtaisen toimitustyön kivijalka, on ollut se haastavin ja mielenkiintoisin osa, jota olen saanut katsella koko urani aikana näköalapaikalta ankkurin tuolilta.

Maailmanluokan uutiset koskettavat

Urpo Martikainen on työskennellyt toimittajana vuodesta 1970 lähtien. 40 vuoden uran aikana hän on kokenut suuren määrän merkittäviä uutistapahtumia.

- Tietysti jokainen uutistoimittaja muistaa parhaiten suuret maailmanuutiset. Valitettavasti lähes aina ne ovat järkyttäviä ja surullisia katastrofi- tai onnettomuusuutisia, ja sellaisia on sattunut kohdalleni tietysti paljon. WTC:n terrori-iskua 11. syyskuuta 2001 seurasin alusta asti, ja suuren osan päivästä ja illasta istuen suorassa lähetyksessä.

Myös Jokelan kouluammuskelu, Estonian uppoaminen ja Tshernobylin ydinvoimalan räjähdys ovat sattuneet Upin työpäiville.

- Tietysti järkyttävät uutiset koskettavat syvästikin, mutta ammatillisista syistä tunteilla reagoiminen on lykättävä työn jälkeiseen aikaan. Uutisyleisömme on saatava järkyttävistäkin tapahtumista mahdollisimman syvälliset faktatiedot, ja niiden välittäminen edellyttää viileää ja harkittua uutisointia. Olemme kuin suuronnettomuuden uhreja hoitava lääkäri - työ on tehtävä hyvin, sureminen ja järkytyksen hoito vasta sen jälkeen.

Upin mielestä uutisankkuri saa kuitenkin näyttää tunteitaan - tosin vain sopivissa rajoissa.

- Ilo ja humoristisiin tilanteisiin reagoiminen ainakin saa näkyä tilanteissa, joihin se sopii.

Upi kertoo olleensa lähellä naurunpyrskähdystä montakin kertaa.

- Onneksi useimmiten vain kevennyksen yhteydessä. Joskus näin on käynyt vakavampienkin uutisten kohdalla. Kerran oli sähkeuutinen muinaisen egyptiläisen naishallitsijan muumiosta, ja hänen nimensä Hatsepsut oli sellaisessa paikassa, ettei irronnut, ei sitten millään. Tuppasi naurattamaan.

Kyseinen pätkä päätyi aikanaan jopa YouTubeen asti.

Eniten Upi kertoo jäävänsä kaipaamaan suurten uutispäivien sähköistävää jännitystä ja suorien lähetysten haasteita.

- Silloin tarvittiin koko ammattitaito ja jouduttiin venymään äärirajoille. Sitä kaipaan - ja tietysti hyviä työtovereita uutisdeskin ympäriltä.

Loppukevennyksen isä

Urpo Martikainen on ollut sekä katsojien että työtovereiden arvostama uutisankkuri. MTV3:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaavan päätoimittaja Merja Ylä-Anttila kuvaa Upia ammattimaiseksi ja luotettavaksi uutismieheksi, mutta löytyy Upista silti humoristinenkin puoli.

Urpon kehittämästä kevennyksen jälkeisestä "loppuheitosta" on tullut Kymmenen Uutisten tavaramerkki. Ensimmäistä loppuheittoa Upi ei osaa määritellä, vaan kertoo heiton kasvaneen osaksi lähetyksen lopetusta.

- Koko kevennyksen filosofiahan lähti siitä, että vakava uutispaketti melkein vaatii "epävirallisen osuuden", joka antaa katsojalle mahdollisuuden laskeutua vakavista asioista pehmeästi omaan rauhalliseen iltansa viettoon. Siinä ankkurilla oli selvä rooli, ja sitä aloimme käyttää, aluksi Leena Kaskelan (silloinen Rousek) kanssa, ja hetikohta sen jälkeen myös Pirjo Nuotion kanssa, joka noin vuosi myöhemmin liittyi joukkoomme.

Upi sanoo, ettei mieti koskaan loppuheittoa valmiiksi.

- Minulla ei ole tapana katsoa etukäteen edes kevennysjuttua, niin että tietäisi tarkalleen, mitä siinä tapahtuu - joten kevennyksen kommentointi on täysin improvisoitua. Se kait selittääkin sen, miksi nuo heitot kuulostavat niin harkitsemattomilta. Itse suhtaudun tilanteeseen niin, että jollei ole mitään sanottavaa, eipä silloin kannata paljon lörpötellä.

Uutismaailman perusperiaatteet yhä samoja

Martikaisen työuran aikana journalismi ja varsinkin sen työvälineet ovat muuttuneet paljon.

- Uutisten tuottaminen on muuttunut tekniikkapainotteisemmaksi. Kun aloitimme, teksti tuotettiin paperille käsikäyttöisillä matkakirjoituskoneilla - tietokoneita ei ollut. Ulkomainen uutiskuvamateriaali tuli lentopostissa videokasetteina, kaukokirjoittimet rouskuttivat tekstiä päättymättömälle paperiliuskalle.

- Uusi tekniikka on lisännyt uutisvälityksen nopeutta, nykyään kaikki tiedetään lähes reaaliajassa - mutta tapahtumien tulkitseminen ja suhteuttaminen ihmisten omaan elämään on edelleen uutistoimittajan työn vastuullisin ja tärkein osa. Siinä mikään ei ole muuttunut.

Upi kokee pysyneensä kehittyvän tekniikan perässä melko hyvin.

- Jo silloin nuorempana olin eräänlainen uranuurtaja-nörtti. Olin toimituksessa ensimmäisiä, joilla oli oma tietokone kotona, ja sähköpostikin kauan ennen internet-pohjaisen sähköpostin aikaa. Siksi tietotekniikan tulo ei ollut minkäänlainen shokki, päinvastoin heittäydyin siihen täysillä mukaan. Nyt myöhemmin lapsenomainen innostus kaikkiin uudistuksiin - tai näennäisuudistuksiin - on vaimeampaa. Tosin vieläkin on joskus asioita, joissa tekisi mieli antaa vähän neuvoja myös teknologiakysymyksissä, mutta onneksi sitten terve järki voittaa.

Pirjo ja vaimo pitävät Upista huolen

Urpo Martikaisen ankkuriparina on totuttu näkemään jo vuosien ajan Pirjo Nuotio. Parivaljakon tiivis yhteistyö on herättänyt myös kysymyksiä siitä, onko Pirjo Upin hyvä ystävä myös vapaa-ajalla.

- Ymmärrämme toisiamme, koska meillä on pitkä yhteinen historia uutisissa, itse aloitin vuonna -82, Pirjo tuli mukaan -83. Nuorempi sukupolvi on keskenään enemmän samalla aaltopituudella. Olimme Pirjon kanssa aikanaan lähinaapureita Pirkkolassa, joten työtoveruutta pääsi käyttämään hyväksi esim. puutarhatyökalujen lainaamiseen. Kovin läheistä tuttavuutta vapaa-ajalla ei ole kehittynyt, molemmilla on ollut oma laaja ystäväpiirinsä. Työtoveruus-suhde on riittänyt pitkälle.

Parivaljakko on totuttu näkemään tyylikkäänä ja asiallisena, ja myös Facebookin kautta tulleissa terveisissä kehutaan Upin charmanttia olemusta.

- Vaimo Tuula aloittaa aamulla lähtiessä henkilökohtaisen stailauksen, töihin päästyä Pirjo viimeistelee. Usein kyllä olemme Pirjon kanssa tekstareilla varmistelleet pukeutumisen yleisen värimaailman, ettei tule aivan mahdottomia yhdistelmiä.

Upi aikoo tehdä mitä huvittaa

Eläkkeellä Upi jatkaa journalistista uraansa vapaana taiteilijana.

- Maalailen, matkustelen ja teen pyydettäessä keikkahommia - ja kaikkea siinä määrin kuin se huvittaa. Enää ei oteta pakkotahtisia paineita.

Uutismaailmasta Upi ei kuitenkaan aio irtautua täysin, sillä esimerkiksi uutisia hän aikoo edelleen seurata päivittäin.

- Tottakai - eikös kaikki kunnon kansalaiset tee sitä?, mies naurahtaa.

Urpo Martikainen, uskallatko jättää Maikkarin nuorempien toimittajien käsiin?

- Olen aika rohkea mies - uskallan vaikka mitä. Ja kuten kaikki Maikkarin uutisia seuraavat tietävät, meillä on niin ammattitaitoinen nuorisoketju töissä, että taso säilyy, vaikka naamat vaihtuu. Onneksi.

Osa jutussa esiintyneistä kysymyksistä on kerätty katsojilta muun muassa MTV3:n Facebook-faniryhmän kautta.

Lue myös:

Katso 45 minuuttia -ohjelman tekemä henkilöjuttu: Urpo Martikaisen molemmat puolet (5.5.2010)