USA 2003. Ohjaus: Wayne Wang. Käsikirjoitus: Kevin Wade. Kuvaus: Karl Walter Lindenlaub. Leikkaus: Craig McKay. Tuotanto: Elaine Goldsmith-Thomas, Deborah Schindler ja Paul Schiff. Pääosissa: Jennifer Lopez, Ralph Fiennes, Natasha Richardson, Stanley Tucci, Bob Hoskins. Kesto: 105 min.
Otetaan kaikki kuviteltavissa olevat kliseet. Lisätään sekaan kliseet joita ei tulisi edes ajatelleeksi kun ne ovat niin kliseisiä. Lisätään vielä yhteen sopimaton pääpari, ripaus umpiteennäistä huumoria sekä juoni joka tekee ennalta-arvattavuuden maailmanennätyksen. Viimeistellään soppa Jennifer Lopezin kiekuvalla honotuksella ja saadaan Wayne Wangin "romanttinen komedia" Unelmien Manhattan. Leffa on yhtä romanttinen kuin viikon väljähtänyt valioviili. Huoneenlämmössä.
Bronx-aksentillaan vänisevä Lopez on urhea yksinhuoltaja ja ahkera siivooja Marisa luksushotellissa, johon saapuu vieraaksi komea senaattoriehdokas (Ralph Fiennes), tunnettu playboy joka kumminkin oikeasti on ihana välittävä persoona. Playboy iskee silmänsä Marisaan koska tällä on kanamaisen hotellivieraan hienot hepeneet päällä. Sitten välittävä playboy piirittää urheaa yksinhuoltajaa ja kanamainen vieras (Natasha Richardson) jahtaa playboyta.
Koskettava tuhkimotarina "huipentuu" tanssiaiskohtaukseen, johon uskomattoman sisukas siivooja-yksinhuoltaja saapuu rappusia pitkin ja valaisee koko salin kauneudellaan, Ooooooh-huokausten säestyksellä.
Miksi tämmöisiä elokuvia vielä tehdään? Wayne Wang on kuitenkin ohjannut hyviäkin leffoja kuten Smoke. Miksi hyvä näyttelijät Ralph Fiennes, Stanley Tucci ja Bob Hoskins nöyryyttävät itseään moisessa liejussa? Kun Pretty Woman on jo tehty, miksi pilkulleen sama idea tarjoillaan uudestaan vailla yhtään tuoretta ajatusta? Ja miksi Jennifer Lopezin pitää näytellä, eikö hän voisi nauttia miljoonistaan ja keskittyä vaikka lapsentekoon? Kysynpähän vain.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film