Uhka (Ils)

Ranska 2006. Ohjaus & käsikirjoitus: David Moreau & Xavier Palud. Tuotanto: Richard Grandpierre. Kuvaus: Axel Cosnefroy. Leikkaus: Nicolas Sarkissian. Pääosissa: Olivia Bonamy, Michael Cohen. Kesto: 77 min.

Onko elokuvan taustalla merkitystä? Kiinnostaako kauhuleffa enemmän, jos sen kerrotaan pohjautuvan tositapahtumiin? Ranskalaisen Uhkan tekijät tuntuvat uskovan niin.

"Perustuu tositapahtumiin" on klisee, jonka sisällä voi valehdella niin paljon kuin huvittaa. Tämän tiesivät Coen-veljekset Fargoa (1996) tehdessään, samoin Daniel Myrick ja Eduardo Sanchéz oman Blair Witch Projectinsa (1999) viidakkorumpumarkkinoinnissa.

Tekijäkaksikko David Moreau ja Xavier Palud puffaavat trillerinpoikastaan väittäen sen seurailevan Snagovissa, Romaniassa, joitakin vuosia sitten sattunutta tapahtumasarjaa. Lausumaan kannattaa suhtautua paitsi kriittisesti myös välinpitämättömästi, sillä Moreaun ja Paludin jännäri pärjää kyllä ihan ilman historiallista vetoapua.

Uhka on tarina Clementinestä (Olivia Bonamy) ja Lucasista (Michael Cohen), ranskalaisesta nuoresta parista, joka asuu nuhjuisessa talossa Romaniassa. Clem on opettajatar, Lucas kirjailija. Ennen heihin tutustumista leffa antaa esimakua tulevasta: tuntemattomiksi jäävät äiti ja tytär joutuvat surman suuhun syrjäisellä sivutiellä. Sykettä kohottava intro jättää levottoman fiiliksen, jota kasvatetaan tasaisesti koko elokuvan 77-minuuttisen keston ajan.

Uhkan valttikortti on sen maltillinen pituus. Vain reilun tunnin mittaisesta trilleristä on leikattu löysät pois. Nuoren parin arjen kuvailun jälkeen saapuu yö, jonka sysimusta salaisuus varastaa katsojan mielenkiinnon tehokkaasti.

Yöpuulle vetäytynyt pariskunta havahtuu outoihin ääniin, jotka tuntuvat olevan lähtöisin alakerrasta. Lucas hiipii tarkastamaan tilanteen, joka muuttuu pian hengenvaaralliseksi kissa ja hiiri -leikiksi. Tuntematon vainooja yrittää saada Clemin ja Lucasin loukkuun sulkemalla ovet ja ikkunat ja katkaisemalla sähköt. Ikkunaluukkujen läimähdellessä kiinni kaksikko huomaa joutuneensa nurkkaan ajetuksi. Miten paeta näkymätöntä kiusaajaa, joka tuntuu lähestyvän heitä joka puolelta?

Käsivarakameralla kuvattu Uhka on kylmien ja kalpeiden värien sävyttämä kokonaisuus. Digikuvan laatu ei ainakaan ennakkonäytöksessä vakuuttanut: visuaalinen yleisvaikutelma oli syvyydetön ja nuhjuinen. Parhaimmillaan kauhutarina onkin kekseliäissä näkökulmaotoksissa, jotka rajoittuvat nuoren parin hädän kuvaamiseen. Tällä tavoin katsoja saadaan samaan veneeseen ranskalaispariskunnan kanssa.

Elokuvan suurin kysymys on luonnollisesti se, keitä tuntemattomat uhkaajat lopulta ovat. Salaisuus säilytetään viime minuuteille saakka. Ennen sitä muukalaiset näyttäytyvät pelkkinä tummina varjoina ja pirullisina keppostelijoina.

Uhka ei mässäile verellä ja suolenpätkillä, mistä on syytä osoittaa suuri kiitos ohjaaja- ja käsikirjoittajauransa alussa tarpovalle tekijäkaksikolle. Jännitys rakentuu tarinan avainkysymyksen ja kekseliään ääniraidan yhteispelille. Olivia Bonamy ja Michael Cohen tekevät hekin hyvää työtä mahdottomaan kiipeliin joutuvina rakastavaisina.

Teksti: Outi Heiskanen

Lue myös:

    Uusimmat