Ruotsissa kaksi viikkoa käynnissä olleet alle 21-vuotiaiden EM-kisat tulivat päätökseen maanantaina, kun Saksa murjoi Englannin finaalissa peräti 4-0 (1-0).
Finaalissa Saksa murskasi Englannin taktisesti. Kurinalainen koko joukkueen puolustuspelaaminen tuotti toivotun tuloksen. Ei Saksan peli missään vaiheessa turnausta ollut kovinkaan näyttävää, mutta finaalissa myös hyökkäyspeli alkoi toimia. Ja onhan se selvää, että jos koko turnauksessa päästää vain yhden maalin ja maalissa on Manuel Neuerin tasoinen veskari, niin on todella lähellä voittaa. Periaatteessa Saksan voitto ei ollut kovinkaan suuri yllätys, mutta lopputulos oli. Oikeastaan viimeisessä ottelussa Saksan peli varmasti toimi vasta niin kuin valmentaja Horst Hrubesch oli ajatellut.
Yleisesti ottaen kisat sujuivat erittäin hyvin. Järjestelyt pelasivat, väki löysi katsomoihin ja finaalissa kohtasi varmasti kaksi parasta joukkuetta. Muutenkin turnaus sujui melko odotetusti, vaikka ehkä Espanjan melko vaisut esitykset olivat odotuksiin nähden kuitenkin pettymys.
Finaali ei jää historiankirjoihin suurena klassikkona, mutta saksalaiset tulevat varmasti muistamaan sen pitkään, sillä harvemmin rakas verivihollinen Englanti kaatuu lukemin 4-0.
Tähdet pettivät
Jos Espanja alisuoritti joukkueena, niin kisoihin suuren tähtipelaajan statuksella saapuneet pelaajat floppasivat pahemman kerran. Toki onnistujiakin oli, mutta kun kisojen piti olla esimerkiksi hyökkäyspään pelaajien Theo Walcottin, Mario Balotellin ja Bojan Krkcin näytöstä, niin aika vaisuiksi jäivät miesten peliesitykset.
Ruotsi onnistui kotikisoissaan myös ihan mainiosti ja voidaan kai sanoa, että myös kisojen suurin tähti löytyy joukkueesta. Unelma kotikisojen finaalista oli tietysti erittäin lähellä, mutta se haihtui lopulta rankkarikilpailussa. Englantia vastaan. Joukkueen kärkikaksikko Ola Toivonen - Marcus Berg oli kisojen ylivoimaisesti tehokkain parivaljakko ja joukkueen syömähammas. Groningenia edustava Berg iski seitsemän ja PSV:tä edustava Toivonen kolme maalia ja aina, kun joukkue sitä eniten tarvitsi, jompikumpi osui. Erityisesti Englanti-välierässä miesten arvo oli todella nähtävissä.
Suomi pelasi ylpeydellä
Vaikka Suomen osalta kisat päättyivät alkulohkoon kolmen tappion myötä, eikä käteen jäänyt pistettäkään, niin missään nimessä ei voida puhua epäonnistumisesta. Pikkuhuuhkajat osoittivat kuuluvansa Euroopan huippumaiden joukkoon, vaikka kirittävää toki on vielä paljon jäljellä. Jos peliä katsoo kokonaisuutena, niin finaalissa pelanneita Saksaa ja Englantia vastaan Suomi pystyi erittäin tasapäiseen kenttäpeliin ja ajoittain vei jopa peliä, mutta viimeinen silaus puuttui.
Tietysti kyynisimmät sanovat, että kaikki oli vain Saksan taktiikkaa ja Englanti-ottelussa vaikutti Michael Manciennen ulosajo. Täytyy kuitenkin muistaa, että ennen Manciennen ulosajoa Suomi todella hallitsi kenttätapahtumia Englantia vastaan. Ja vaikka sitä kuinka haluaisi toivoa, niin aika mahdotonta on uskoa, että Saksan kaltainen jalkapallomahti antaisi Suomen pyörittää peliä täysin ja siinä samalla kenttäpelissä ajoittain jopa nöyryyttää itseään.
Se on kuitenkin muistettava, että vaikka Suomi kuinka hallitsi ja pelasi kuinka hyvin tahansa, niin vastustaja voitti kaikissa otteluissa. Suurimmat puutteet tulivatkin näkyviin viimeisellä hyökkäyskolmanneksella. Kun oli paikka, niin sitä ei pystytty käyttämään ja vastustaja taas rankaisi heti.
Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin olla ylpeitä esityksestä ja siitä, että Suomi todella kuului kisoihin. Tietysti vähän enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta nyt täytyy tyytyä siihen mitä saatiin, arvokasta kokemusta. Useampi suomalaispelaaja sai myös annettua vahvat näytöt, joka taas antaa yhä useammalle mahdollisuuden lähteä ulkomaille.