Saksa 1999. Ohjaus: Veit Helmer. Käsikirjoitus: Veit Helmer ja Michaela Beck. Tuotanto: Veit Helmer
Tämänvuotisen Espoo Cinen iloisimpia yllätyksiä oli saksalaisen Veit Helmerin esikoispitkä Tuvalu, joka voitti fantasiakilpailussa Melies d Argent -palkinnon. Se on mustavalkoinen mykkäelokuva, joka liukuilee sulavasti romanttisesta komediasta absurdiin fantasiaan. Teos on siis mahdollisimman vaikeasti markkinoitavissa - ja juuri sellainen elokuva, jota nykyisen massaviihteen keskelle tarvitaan.
Nimi Tuvalu viittaa myyttiseen saareen, jolle päähenkilöpari unelmoi pääsevänsä. Tapahtumat sijoittuvat vanhaan rapistuneeseen kylpylään, jonka talkkarina toimiva Anton (Denis Lavant) törmää unelmiensa tyttöön Evaan (Chulpan Hamatova) ja rakastuu. Uusien tunteiden ohessa Antonille aiheuttavat päänvaivaa kylpylän omistava sokea tyrannivanhus, tämän juonitteleva poika sekä topakka tarkastuskomitea, joka saapuu langettamaan rakennukselle purkutuomion. Kylpylä on pelastettava keinolla millä hyvänsä!
Veit Helmer on todennut Tuvalun sijoittuvan "jonnekin Absurdistanin ja Balkaneesian väliin". Universaaliutta dogmanaan pitävä ohjaaja on etsinyt elokuvassa käytettyyn kuvitteelliseen kieleen sanoja, jotka ovat yhteisiä useimmille kielille, kuten teknologia . Käännöstä tähän naivistiseen tarinaan ei tarvitakaan. Hauskan kielen lisäksi sen tilanteet ja tunteet ovat yleismaailmallisesti koskettavia, vaikka selvimpänä tapahtumamaisemana onkin rappeutunut Itä-Eurooppa.
Elokuvan hiljalleen hajoavasta kylpylästärotiskosta, lohduttomana ympäröivästä purkutyömaasta ja ihmisiä ahdistelevista teknoraateista rakentuu herkullinen pienoismalli post-kommunistisesta maailmasta byrokratian ja maaseudun autioitumisen keskellä. Yhteiskunnallisena satiirina Tuvalu on terävä mutta lempeästi hymyilevä.
Leos Carax n elokuvista (mm. Pont-Neufin rakastavaiset) muistettava peikkopoika Denis Lavant on mainio pääosassaan Antonina, joka tutustuu uusiin puoliin itsessään. Hänen miiminen näyttelemistyylinsä sopii elokuvan tyyliin kuin nakutettu, kuten myös Evaa esittävä Chulpan Hamatovan lapsenomainen karisma.
Tuvalu on täynnä koomisia oivalluksia ja kauniisti kulkevaa, unenomaista fantasiaa. Se on kafkalainen aikuisten satu, joka tuo mieleen mm. 10-luvun mykkäelokuvat, Jeunet & Caron fantasiaromantiikan sekä saksalaisen ekspressionismin. Kaikki aineksensa elokuva onnistuu sekoittamaan runolliseksi keitokseksi, josta jää haikea mieli.
Teksti: Tuuve Aro
Kuvat: Rapid Eye Movie Ltd