Japani 1984. Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki. Leikkaus: Naoki Kaneko, Tomoko Kida. Musiikki: Joe Hisaishi. Tuotanto: Isao Takahata, Rick Dempsey. Kesto: 116 min.
Japanilaisen Hayao Miyazakin omaan seitsenosaiseen sarjakuvaan perustuva Tuulen Laakson Nausicaä on tärkeä elokuva sekä taideteoksena että siivuna elokuvan historiaa. Elokuva valmistui vuonna 1984, ja sen menestyksen ansiosta perustettiin animaatioihmeiden hautomo Studio Ghibli. Elokuva esittelee Miyazakin tuotannon toistuvat teemat, joten sitä voi katsoa tästä-kaikki-alkoi-mielessä ja tarkastella ohjaajan tapaa kehitellä ja muunnella Nausicaän teemoja myöhemmissä elokuvissaan.
Miyazakin tarinassa eletään aikaa tuhat vuotta Seitsemän Päivän Tulen jälkeen. Tuolloin ihmiskunta tuhosi itsensä ja luonnon ekosysteemin lähes kokonaan, vain muutamat hajanaiset yhteisöt säästyivät katastrofilta. Prinsessa Nausicaä, tarinan urhea ja humaani päähenkilö koettaa selviytyä maailmassa, jossa Saastemeri valtaa yhä uusia alueita uhaten myös hänen kotipaikkaansa Tuulen Laaksoa. Ohjaaja on loihtinut kummallisia petoja ja teknisiä vempaimia sekä häkellyttäviä vedenalaisia näkyjä. Näiden ohella Miyazaki esittää jämäkän ekologisen puheenvuoron.
Nausicaä on ilmiömäinen soturi, joka ei kuitenkaan halua taistella vihollista vastaan, vaan pyrkii kaikkien kanssa harmoniseen rinnakkaiseloon. Prinsessalla on lisäksi poikkeuksellinen kyky kommunikoida erilaisten eläinten ja otusten kanssa. Hän saavuttaa Saastemeren älykkäimpien olentojen, ohmuiksi kutsuttujen jättimäisten toukkien luottamuksen, mikä on juonen kannalta ratkaisevaa. Kun listaan lisätään vielä empaattisuus ja horjumaton moraali, kuva animaatiosankarittaresta on liki täydellinen.
Amerikkalaiset animaatiot pystyvät viettelemään vauhdilla, irrottamaan hervottomia nauruja, ne osaavat tunteilla ja irvailla, toisinaan yllättääkin. Miyazakilla on kuitenkin ainutlaatuinen kyky työntää katsoja satuun ja pitää hänet siellä elokuvan loppuun asti. Hänen magiansa on ylivertaista. Käsin piirretyn kalvoanimaation taituruus todistaa, ettei kuvien syvyyteen ja hehkuun välttämättä tarvita 3D-tekniikkaa. Aasialaisen elokuvan kiehtovimpia piirteitä on se, että fiktiivisten maailmojen sisällä kaikki on mahdollista, mielikuvitusta ei pidättele mikään. Ja silti näiden fantasioiden kautta kerrotaan todellisista tunteista ja ongelmista.