USA, 1996. Ohjaus ja käsikirjoitus: Steve Buscemi. Kuvaus: Lisa Rinzler. Tuotanto: Brad Wyman, Chris Hanley. Pääosissa: Steve Buscemi, Mark Boone Junior, Chloe Sevigny, Elizabeth Bracco, Anthony LaPaglia, Mimi Rogers, Daniel Baldwin.
Näyttelijä Steve Buscemi on työskennellyt lähinnä independent-elokuvissa. Ehkä hänen habituksensa määrää sen, että hän yleensä esittää luuseria tai pikkugangsteria, kuten Reservoir Dogsissa, Pulp Fictionissa ja Fargossa. Esikoisohjauksessaan Trees Lounge Buscemi on antanut itselleen pääroolin työttömänä mekaanikkona Tommy Basiliona. Jälleen siis luuserin rooli.
Tommy asuu Trees Lounge-kapakan yläkerrassa, mutta viettää kuppilassa enemmän aikaa kuin epäviihtyisässä murjussaan. Ongelmia riittää. Naisasiat eivät suju, entinen tyttöystävä on raskaana eikä lapsen isästä täyttä selvyyttä, kunnon työtä ei löydy ja niin edelleen. Mieluisin harrastus on viinanjuonti. Ongelmat lisääntyvät, kun ex-tyttöystävän sisaren 17-vuotias tytär Debbie (Chloe Sevigny) jää yhden viinanhuuruisen illan päätteksi Tommyn kämppään yöksi. Sotku on valmis.
Trees Loungessa Buscemi debytoi myös käsikirjoittajana. Tapahtumapaikka Long Island, monet juonelliset yksityiskohdat ja henkilöhahmot kumpuavat tekijän omasta nuoruudesta. Omaelämäkerrallisten ainesten lisäksi elokuvan inspiraationlähteenä on Buscemin mukaan ollut John Cassavetesin tuotanto, jossa rosoisuus, improvisointi ja intensiivinen henkilökuvaus ovat jäntevää juonirakennetta tärkeämpiä. Henkilöt ja heidän suussaan soljuva dialogi on Trees Loungen paras anti, siinä missä tarinan rakenne sen heikoin linkki. Liekö Buscemi ottanut liian vakavasti käsityksensä Cassavetesin elokuvien rakenteellisesta löysyydestä?
Toimivan elokuvan edellytys ei ole suuri tarina tai tiivis kerronta. Trees Loungen ainekset eivät kuitenkaan riitä kannattelemaan puolitoistatuntista kuvaelmaa Long Islandin kulmakapakasta ja sen kantajengistä. Trees Lounge olisi todennäköisesti veikeä lyhytelokuvana. Alla tunnissa paikka ja sen enemmän tai vähemmän hukuksissa olevat ihmiset ongelmineen ja sotkuineen olisivat tulleet hyvin esitellyiksi. Buscemi rakentaa henkilöhahmoja ja dialogia paremmin kuin tarinaa. Kokonaisuus on hajanainen, mutta sisältä löytyy useita mitä mainioimpia episodeja. Hauskoista henkilöhahmoista mainittakoon vähäsanainen vanha juoppo ja yhdessä kohtauksessa piipahtava Samuel L.Jackson. Hupaisassa elokuvassa suomalaisia ilahduttanee se, että viinan kittaamiseen suhtaudutaan vakavasti. Amerikassakin osataan siis ryypätä, ainakin jos Trees Loungeen on uskomista.
Teksti: Minna Karila